14. tammikuuta 2012

Nuutinpäivänä


Vanhan kansan mukaan talven selkä on nyt taittumassa. Vastahan tuo tuli. Tuuli tuivertaa ja tuiskuttaa polut ja pihat tasaisiksi. En ole selkäleikkauksen jälkeen lumikolaan juuri koskenut. Nämä uuder nietokset eivät ole suojalunta, joten päätän hakea taloyhtiön pitkävartisen lumilapion. Kokeilisin putsata sillä edes oman pihakäytävän.

Eteisessä taiteilen ruskeiden villasukkien päälle valkoiset kesälenkkarit ja sitten niiden päälle toiset villasukat, harmaat. Toppavaatteiden alle puen sopivasti kerroksia. Kierrän punaisen ohuehkon kaulaliinan neljä kertaa kaulan ympäri. Villapipo päähän, huppu ylös, rukkaset käteen ja avain mukaan. On valmiiksi hiki. Vien biojätepussin samalla kun haen sen lapion.

Viima tunkee heti  kauluksesta sisään eikä lapiotakaan näy missään. Kiertelen pihoja. Ei löydy. Olisi pitänyt ostaa uusi oma lapio rikkimenneen tai varaston uumenissa saavuttamattomissa olevan tilalle, harmittelen. Ettei nyt aikomukseni muuttuisi savolaiseksi projektiksi. Vihdoin kaksi koulupoikaa vinkkaa, että lapio saattaa olla luistinradalla. On niitä kolia ja pihapenkkejä ennenkin kadonnut pihaltamme. Kiipeän pienen rinteen ylös. Siellä se on peittymäisillään lumeen. Päivä on pelastettu.

Siirtelen kevyttä lunta noin tunnin ajan ja muistelen samalla, miten  rivakasti sama homma hoitui vuosikymmeniä sitten eikä tarvinnut seurata sykettä. Meitä oli yleensä kolme aamuvirkkua lumenluojaa. Aika on muuttunut. Nykyisin puskutraktori käy päivällä työntämässä sepelinsekaisen lumen lasten leikkikentälle.

Kuva on viimetalvinen, mutta tänäänkin aurinko jo kierähti näkyviin noin varttitunniksi. Tietää kevättä.

10 kommenttia:

  1. Puijolla alkaa olla jo tykkyä.

    VastaaPoista
  2. Ps. Onkin viime talvelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. a-kh,
      Ei tarvitse nousta kuin sata metriä rinnettä, niin maisema on aiva erilainen. Lumetus antaa kyllä väärän kuvan lumitilanteessta Puijolla. Lumelunta.

      Poista
  3. Ankarat on talven kasvot, mutta kevättä kohti ollaan menossa!
    -Viivyin tässä selaamassa blogiasi, ja ihastelen sen selkeää rakennetta. Mukavaa, että annat myös 'dynaamisen' vaihtoehdon. Ja tuo syötteenlukijasi laittaminen esille on mulle ihan uusi konsti.
    Hyvää vuodenjatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta,
      Päivät pitenevät. Jäällä näyttää olevan vettä lumipeitteen alla. Eilen tässä kohtaa näkyi ensimmäinen pilkkijä.

      Kai tässä rakenteessa olisi vieläkin karsittavaa. Minusta on harmillista, että syötteenlukijan jakotoiminto poistui samalla kun Google+ avautui. Jos osaisin, lisäisin itse jakovaihtoehtoihin oman syötteenlukijani. Luulen, että se olisi mahdollista, mutta en vain ymmärrä ohjetta.

      Tuolla olisi ohje:
      http://www.google.com/reader/settings?display=import

      Hyvää vuodenjatkoa myös sinulle!

      Poista
    2. Kiitos!
      Blogger ja Google ovat nyt niin kiivaasti vaiheessa, että aina ei ole oman ällin puutteesta kysymys :) Mutta oma Reader toimii hyvin, ja tekee blogien seuraamisen näppäräksi.

      Tuosta dynaamisesta vielä: Miten mainiota on selata omaa tai toisen B-blogia dynaamisesti, varsinkin jos etsii jotakin. Esim. 'Sidebar' on loistava siihen tarkoistukseen.

      Poista
  4. Viime ja toissa talvena satoi niin paljon lunta viikonloppuina, että kerrostalon ulko-ovet eivät auenneet kunnolla. Huoltomies pääsi lumitöihin vasta iltapäivällä, joten asukkaiden oli pakko poistaa pahimmat kinokset omin avuin. Käytin pientä rikkalapiota paremman puutteessa. Ei kovin ergonominen työväline ... Tänä talvena en ole vielä tarvinnut rikkapiota lumitöihin. Kovat pakkaset tulivat Helsinkiin vasta eilen.

    Minulla on ongelmia google-tilini kanssa, joten kirjoitan kommentiini anonyyminä.
    "Olivia" Anita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,

      Parempi se rikkalapiokin kuin ei mitään. Joskus ihmetyttävät uutiset miten Alpelilla tai Kanadassa sataa niin paljon lunta, että kokonaiset kylät hukkuvat lumeen. Toivottavasti ilmastonmuutos ei tuo meille sellaisia sateita.

      Täällä on parhaillaan sellainen lumimyräkkäpäivä, että autolla ajaminen lyhyenkin matkaa oli vaikeaa. Kaikki on valkoista, ettei erota tietä tien laidoista. Oli kuitenkin pakko lähteä liikkeelle. Seurasin jäätävän tihkun sumentamasta tuulilasista toisten autojen valoja ja nopeus oli etanamaista. Näin huonolla ajokelillä en muista ajaneeni kuin kerran muinoin työmatkalla. Polven tutisten, tosin muustakin kuin jännityksestä, nousin autosta kotipihalla.

      Google-ongelmia näkyy ja kuuluu olevan liikkeellä. Monen blogista kuvat katoilevat ja ilmaantuvat takisin. Suuri ei ole useinkaan paras.

      Poista
  5. Kyllä tällainen lumitalvi on kaunis! Sinun valokuvasi sen loistavasti tuo silmiemme eteen. Siinä on runsaasti sinisen sävyjä valkoisen rinnalla! Talven selän taittumisesta puhuminen tuntuu tosiaan vähän hupaisalta. Mutta olipa hyvä, että kylmä ja lumi tulivat vasta vuodenvaihteen jälkeen. Ihmiset ovat saaneet uusia vaatevarastoaan ja urheiluvälineitään edullisesti. Kaikkein lämpimimpiä vaatteita ei ole edes tarvinnut vielä päälle laittaa, kunhan on kasvonsa suojannut purevalta tuulelta. Korkein pakkaslukema näillä seuduilla on ollut aamulla 16 astetta, mutta päiväksi on lämmennyt liki kymmentä. Nyt ollaan jo alle sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Täällä ei tuollaisia pakkaslukemia ole vielä ollut. Lunta olisi riittävästi.

      Minäkin ostin alennusmyynnistä untuvatakin, jollaisen olisin ostanut jo vuosi sitten, mutta en päässyt hakemaan. Itse asiassa se on elämäni ensimmäinen ns. toppatakki. Nuorena aina ajattelin, että ne tekevät minusta pullukan. Nyt en enää välitä. Riittää, että takki on lämmin. Olisiko osa turhamaisuudesta karissut? :)

      Poista

Kommentoi sinäkin!