31. tammikuuta 2012

Älä vedä henkeä


On toisaalta kummastuttavaa kuunnella radiosta ohjeita, miten talvella tulee pukeutua. Kuuntelevatko niitä ne, joilta tarvittava tieto puuttuu? Ehkä heillä  ei ole aikaa. Minulla on ja vasta nyt ymmärrän, miten vaarallista pakkanen on. Pakkanen nostaa verenpainetta, raa´an ilman suun kautta hengittäminen vaurioittaa keuhkojen limakalvoja ja mitä muita ohjeita niitä nyt on tullutkaan. Riskiryhmät, olkaa varuillanne. Olen siis kuulolla.

Pakkasvaroituson siis paljon muutakin kuin pukeutumisen ohjeistamista. Aamulla herätessä kotimittari näytti pyöreät kolmekymmentä. Kun aurinko alkoi hyväillä pohjoisrinteen puiden latvoja, päätin lähteä ulos. Tuntui, että verenpaineeni laskisi, jos pääsisin parin sisäpäivän jälkeen ulos. Puin kommandopipon päähäni, kiedoin kaulaliinan suuni eteen, nostin toppatakin hupun ylös. Testasin pakkaskestävyyteni viemällä ensin lehdet keräyslaatikkoon.

Toin postin sisälle ja lisäsin yhden kaulaliinan kasvojen suojaksi. Näin hengittäminen onnistui myös suun kautta. Ainoa hankaluus oli silmälasien huurtuminen. Jouduin ottamaan lasit vasempaan käteen. Oikealla käytin muutaman kerran kameraa. No, täytyy myöntää, että oli kylmää. Vaikka aika meni ihastellessa kuulaan kirkasta kuuramaisemaa, aivoissani raksutti vasta opittu tieto. Kun käsiä alkaa palella, niiden lämpötila on laskenut jo viiteentoista asteeseen. Se tuntuu minusta jo vaarallisen kylmältä. Niinpä enemmät kuurakuvat saivat minun puolestani jäädä ottamatta.

En viitsi ostaa akkulämmitteisiä jalkineita, joita kyllä näkyy olevan kaupan. Käytän vanhoja villasukkia kesälenkkareissa, puen toiset isommat lenkkarien päälle. Varpaat tykkäävät. Viime viikolla eräs nuori neito pysäytti minut kävelytiellä ja kysyi, miksi minulla ei ole kenkiä jalassa. Olen jo monta vuotta pakkasilla tallustellut em. kotikutoisilla feikkitöppösillä eikä kukaan ole ihmetellyt. Tosin aika usein olen itse ehtinyt selittää tapani kierrättää venähtäneitä villasukkia tällä tavalla. Olin ilahtunut tämän nuoren käytöksestä. Onneksi täällä kanssaihmiset välittävät vielä lähimmäisistään.


Ei henkeä muuten tarvitse vetää muulloinkaan. Uloshengityksen jälkeen keuhkot täyttyvät ihan itsestään. Silti välillä kehotetaan vetämään henkeä, mutta se onkin jo ihan toinen juttu.

16 kommenttia:

  1. Oletpa keksinytkin oivan keinon saada vastaantulijat reagoimaan :) Tuota en olisi keksinyt itse, vaikka saatan muuten olla luova ratkaisuissa, jotka itseäni koskevat. Oletko kokeillut huopikkaita?
    Teillä pakkaslukemat ovat jo aivan toista luokkkaa kuin täällä eteläisen meren tuntumassa. Ovat hyvät ja luovat keinot tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellinoora,
      Aloitin tuon villasukkakokeilun monoista. Ei tarvinnut ostaa monosuojia.

      Lapsena minulla on ollut ainakin yhdet huopikkaat. Joskus 80-luvulla ostin lapikkaat talvimarkkinoilta, mutta tulin myyneeksi ne kirpparilla. Ei olisi kannattanut. Luulen, että nyt niille olisi käyttöä.

      Poista
  2. Nänä on paitsi pyyhkimistä ja nuuhkimista ja paleltumista varten myös siksi, että hengitysilma pakkasella lämpenisi keuhkoihin mennessään. Minulla on melkein ikäni ollut nenä tukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. a-kh,
      Tukkoinen nenä on todella hankala. Eikö siihen auta mikään troppi? Monella tosin on, kenellä mistäkin syystä. Jollakin on takana epäonnistunut kitarisaleikkaus, jollakin vasomotorinen nuha ja sitten vielä erilaiset allergiat aiheuttavat tukkoisuutta.

      Poista
  3. Kolmekymmentä pakkasastetta on suuri harvinaisuus meilläpäin. V. 1987 oli hyvin kylmää ja silloin mittari muistaakseni näytti -30. Etelärannikolla tulee kuitenkin usein ja ilma on kostea, joten 10 pakkasastetta tuntuu tosi kylmältä. Tänä aamuna mittari näytti -13 astetta. Sinä olet kehittänyt hytvät konstit suojautua pakkasta vastaan. Minä suunnittelen päiväkävelyn siten, että pääsen välillä lämpimään, esim. pankkiin-postiin-kirjastoon-kauppaan-kotiin.

    Muutama talvi sitten vein ystävättären kävelylle Kaivopuistoon pakkasella. Ylämäessä hän ihmetteli, miksi tuli ahdistava olo. Syy oli kova pakkanen, johan hän keskieurooppalaisena ei ollut tottunut. -15 astetta oli hänelle uusi kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Kostea kylmyys onkin pahinta. Tuulen hyytävyyttä kannattaa myös seurata, kun meillä on siihen nykyisin mahdollisuus. Täällä on tällä hetkellä -22, joka tuulen vaikutuksesta tuntuu kuin olisi -29.

      Vaikka on kovin kylmä, luonto ja kaupunki näyttävät satumaisen kauniilta, koska valoisuus lisääntyy koko ajan ja kaikki on paksussa valkeassa kuurassa.

      Poista
  4. 30 kuullostaa jo aika pakkaselta, mutta siltenkin meilla puhutaan Siperian pakkasista jo kun asteet putoavat nollan alapuolelle. Kunhan on tarpeeksi kuivaa eika kovin paljon tuulta meikalaisen Siperian pakkaset ovat ihan mukavia. Eilen lisasin villatakin t-paitani ja puuvillapusakkani valiin kun menin kauppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helene,
      Siperia opettaa meidät täällä pukeutumaan lämpimästi. N. 40 vuotta sitten olin Kiovassa opiskelemassa. Katsoin kartasta, että se on Pariisin kanssa suunnilleen samaa leveyspiiriä ja vaatevarusteet olivat riittämättömät. Tuli lunta ja kovia pakkasia, joita en osannut odottaa.

      Aurinko muuten lämmittää jo.

      Poista
  5. 1950-luvulla äiti varusti vanhimman veljeni koulutielle samaan tyyliin, ensin villasukat jalkaan, sitten monot ja niiden päälle villasukan varret. Miksi en muista, missä se päällisukan lapaosa oli?
    Kyllä kai ne oli vain varret, jotka monojen päälle laitettiin lämmikkeeksi?
    Muistaakseni minulla ei tuollaisia viritelmiä enää ollut.
    Harmi kun ei niiltä ajoilta ei ole valokuvia, joista asian voisi tarkistaa.
    Meillä oli aamulla "vain" -23 C.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosina,
      Itse leikkasin villasukista kärkiosan pois ja yliluottelin sen, ettei ala purkaantua. Vanha temppu siis, vaikka en muista, että meillä kotona olisi käytetty sitä. Rikkimenneitten sukkien varret ovat oivia nilkan- tai ranteenlämmittimiä.

      Sama juttu meillä: valokuvia ei juuri ole. Onneksi sentään muutama, joista postimerkin kokoisista saa skannaamalla nyt isompia.

      Poista
  6. Veikeä sukkatemppu, täytyykin kokeilla :) Täällä on vaivaiset -15°C, mutta huomasin 12minuutin lenkin riittävän täysin, sillä viima kaksinkertaisti pakkasen. Pienikin pistäytyminen ulkona virkistää nyt, kun ei ole töihinmenoa enää. Viime talvena tallasin pikku pihallemme spiraalipolun, jota voi sitten kiertää niin kauan kuin tarkenee . Ehkäpä taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjattah,
      12 minuuttia on jo hyvä lenkki. Eikö siinä spiraalipolulla ala pyörryttää? :)

      Jos on ns. ulkoilmaihminen, niin pitkät pakkasjaksot kyllä väsyttävät. Ulkoilussa pitää vain muistaa omat rajansa. Lumikolaa työnnellessä saa myös mukavasti sopivaa liikuntaa eikä tule lähdetyksi liian kauas. Ei siinä spiraalipolullakaan. Todella hyvä idea!

      Poista
  7. Täälläpäin on pakkanen ollut vain parinkymmenen asteen korvilla. Olemme mieheni kanssa yrittäneet noudattaa ohjetta ja kävellä ulkona vähintään puolituntia päivässä. Hyvin ollaan pärjätty, mutta kasvoihin on kylmä ottanut ja korvalehtiä nipistellyt. Muistan lapsuudesta, kuinka isä hieroi lumella kylmästä särkeviä varpaitani, kun porua vääntäen palasin hiihtoretkiltä. Lumihierontaa ei kai nykyisin suositella tehtäväksi, mutta helpotti se kipua. Liisan sukkakonsti olisi ollut silloin mainio lämmön säilyttäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Jospa tämä sukkakonsti tästä lähtee lentoon. :) Kyllä tänään tuntui pahalta, kun katseli bussipysäkeillä bussia odottavia nuoria, joilla ei ollut päähinettä. Täällä tuulen hyytävyystekijä teki tästä päivästä kylmemmän tuntntuisen kuin oli eilen.

      Kaupungilta sai helposti parkkiruudun, koska viisaat olivat jättäneet autonsa kotiin. Jäykkää oli autolla liikkuminenkin.

      Poista
  8. Muistelisin, että minun lapsuudessani kouluunmenon esteenä ei vielä ollut 30 pakkasastetta vaan pitkälti päälle (vai sanotaanko alle?) vaikka matkaa olikin tallustettavana muutama kilometri. Hyvin pärjättiin, ei ole huonoja muistoja. Vaan kun muutaman kymmenen vuoden oleskelun jälkeen etelässä tupsahdin keskelle Suomen talvea -32 lakkasin melkein hengittämästä, hengitystiet taisivat saada shokin. Se taito ei näköjään säily muistissa yhtä hyvin kuin tasapaino. Kesti tovi tottua, mutta on se vaan kylmää, riitti moneksi vuodeksi se kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirokko,
      En minäkään muista mitään pakkasrajoja enkä palelemista koulumatkoilla. Kultaako aika muistot sittenkin? Oliko se sama talvi, kun kokeilit sitä hiihtämistäkin pitkästä aikaa?

      Pakkasshokkihoitoa annetaan joihinkin sairauksiin, taitaa olla kipuunkin. Se onkin vielä kokeilematta.. ja taitaa jäädäkin. Radiosta kuulin, että kovimmat karpaasit käyvät hiihtämässä näilläkin pakkasilla.

      Poista

Kommentoi sinäkin!