Menneitä:
1. Olen sisarussarjani kolmas. Kahdesta ensimmäisestä sisaruksesta vanhempani ovat täyttäneet Kulta-aika lapsuuden -kirjat. Lapsena tuntui tosi kurjalle, kun minä olin se ensimmäinen, josta ei ole mitään tietoja tallella.
2. Olen itse selvittänyt täältä, että syntymäpäiväni on ollut torstai. Jos mahdollista, aion etsiä jostakin Noel Strealfeildin kirjan Torstain lapsi.
3. Olisin halunnut hortonomiksi, mutta siinä olisivat lukio-opinnot menneet hukkaan vanhempieni mielestä. Minullahan on aivan selvää taipumusta jälkimmäiseen ammattiin, koska olen onnistunut säilyttämään saman vanhakantaisen saintpaulian 40 vuotta, ja joulukaktuskin kukkii minulla jo aina lokakuussa.
4. Olen käynyt samalla kampaajalla kaksikymmentä vuotta ja samalla fysioterapeutilla seitsemän vuotta. Voin melkein sanoa: "Kahta en vaihtais"
Nykyisiä:
5. Kela-kortissani on apteekkia varten kolme numerosarjaa ja neljättä anotaan. Minussa on muutamia varaosia ja siksi yleensä joudun lentokentällä erityisturvatarkastukseen.
6. Olen ehtinyt tulla isoäidiksi jo seitsemän kertaa. Olen kuulemma aika hassu mummu, vaikka en olekaan varreltani enää notkea. Olen mm. syönyt virtuaalivohveleita ja juonut virtuaalikahvia ja saanut monta virtuaalipusua.
7. En ymmärrä, miten aika kuluu nykyään paljon nopeammin kuin ennen. Olisi se mukava saada jotakin aikaankin, koska olen kuitenkin tekevinäni melkein koko ajan jotakin. En esim. keksi oikein kunnon aiheita, mistä kirjoittaisin tänne blogiin. Samalla kun/jos luet tämän, voisit ehdottaa minulle jotakin mielenkiintoista aihetta.
8. Avioliittomme on kestänyt neljä vuosikymmentä, koska perheessämme mieheni sanoo aina viimeisen sanan ja se on, ei kun, ne ovat: "Kyllä, rakkaani."
Laitan hyvän kiertämään ja lennätän tällä kertaa tunnustuksen Rosinalle , Sirokolle ja Obeesialle.
No minäkin olen torstailapsi, joten otan tuon kirjan nimen ylös. Kysyin kerran pojanpojalta mikä on hortonomi ja hän sanoi että se joka vaan hortoilee ympäriinsä, niin että voin sanoa että minullakin olisi luontaisia taipumuksia alalle (joulukaktukseni ei tosin ole ikinä kukkinut ja se on jo parikymmentä vuotta vanha).
VastaaPoistaSinulla on viisas mies, on keksinyt ne viisaimmat viimeiset sanat :)
Tällä hetkellä minulla on sama ongelma blogikirjoitusten kanssa, ei ole mitään sanottavaa, niin että siinä asiassa en voi auttaa, mutta sinäpä nyt autoit minua antamalla tämän tunnustuksen, kiitos kiitos!
Kiitos tunnustuksesta, niin omastasi kuin minulle antamastasi,
VastaaPoistanopsaan sen kirjoitin. Ei ole kiva hautoa tunnustuksiaan, ei tule muuten ihan totuudenmukaisia.
Ei kyllä minun kukkaset kestä vuosikymmeniä, ehkä vuoden tai kaksi. :) Ei tulisi hortonoomia. :(
Kotitalousteknikon ammatista joskus haaveilin.
Sirokko,
VastaaPoistaTäytän kyllä myös nuo hortonomin tunnusmerkit l. saatan olla sittenkin lopulta omimmalla alallani.
Minäkin ilahduin Simpukan haasteesta aivan samasta syystä. Ei nyt oikein ole aikaakaan, koska on oltava aina välillä poissa remontin tieltä eikä minulla netti kulje mukana.
Rosina,
VastaaPoistaKiitos vain itsellesi!
Ei minullakaan kaupasta ostetut kukat elä. Mikähän siinä oikein on? Arvostan suuresti kaikki kotitaloustaitoisia ihmisiä. Jollakin tavalla minäkin aikanani ruokapuolen hoidin, vaikka en ole muuta talouskoulua koskaan käynyt kuin keskikoulun kotitaloustunnit. Muistan miten minä tein perheessämme ensimmäisen kerran esimerkiksi unelmatorttua. Ei ollut äitikään koskaan tehnyt.
Onnittelut, Liisa! Olet huippu puutarhuri! En ole koskaan ennen kuullut, että santpaulia olisi selvinnyt 40 vuoden ikään. Oli mukava tutustua lisää ja mietin lukiessani, että olisipa pyydetty kahtatoista tunnustusta kahdeksan sijaan. Mitä tulee blogikirjoituksiisi, aina ne kiinnostavat. Ei ole syytä stressata.
VastaaPoistaKiitos tunnustuksesta, Liisa! Äiti väitti pitkään, että olen syntynyt lauantaina. Naapurin poika sanoi, että äitis muistaa väärin. Ikuisen kalenterin mukaan olen syntynyt torstaina.
VastaaPoistaEn minä enää muista, mitä kaikkea olen kertonut, niin kauan olen blogia pitänyt. Viime aikoina tosin harvemmin. Aikaa on, mutta ei liikaa, ja minun pitäisi liikkua enemmän eikä lojua koneella.
Liisa, usein tulee tunne, että olisi kiva tavata mualiman navalla:)
VastaaPoistaOlen myös perheen kolmas lapsi. Ei minusta kirjaa ole, ei tosin vanhemmista sisaruksistakaan. Joten yhä haen itseäni: kuka kumma olen.
Tekisi mieleni kysyä, kuka mahtaa olla kampaajasi. Paluumuuttajalla sitä ei vielä kunnolla ole. Pieni vinkki olisi kiva tietää. Missä :) Kuka :)
Ihailen hortonoumiuttasi. Todella. Ja muutenkin täällä on aina mukava piipahtaa, vaikka nyt saari vailla nettiä tekee sen että taukoja lukemisessa ja kirjoittamisessa kertyy. Mutta hyvä ei kuole koskaan. Aina voi palata lähteille.
Hyvää syksyä!
Tilhet sorbuksella.
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaSantti uusiutuu, kun tökkää lehden multaan. Mutta sama yksilö se on. Joskus on ollut luvakin siitä täällä, sellainen pienikukkainen.
Puutarhuri ilman puutarhaa. :) Nyt tahtoo stressata tämä pakollinen remontti. En ole tottunut sisustuslehtiä selaamaan. Pakon edessä törmään äärettömään valikoimaan ja yhtä moneen mielipiteeseen... Hohhoijaa!
Obeesia,
VastaaPoistaSama täällä. Liikkua pitäisi enemmän, mutta krempat jarruttavat. Tämä kone on viheliäinen kumppani. Melkein joka kerta, kun menee katsomaan vain sähköpostin tai hoitamaan laskut, huomaa istuneensa liian pitkään.
Lastu,
VastaaPoistaOlisi kyllä hauska tavata. Se on kai vain järjestelykysymys. Juuri eilen ajattelin sinua, kun ajoimme siitä lukkosillan yli. Voisin laittaa vaikka sähköpostia.
Leskisen Päivi on kampaajani. Hänellä on oma pieni kampaamo melkein siinä mualiman navan vieressä. Hänellä riittää asiakkaita, joten mainoksia ei lehdistä löydä.
Saari voittaa aina netin. Kunhan on puhelin. Hyvää syksyä sinullekin, Lastu!
a-kh,
VastaaPoistaTässä on pihlajissa käynyt kuhina. On ollut tilhejä ja isoja rastaita parvittain. Joskus marjat ovat saaneet olla rauhassa lumille asti, nyt ovat puut tyhjiä. Ehkä lintukanta on runsastunut.
Liisa,
VastaaPoistakiitos vastauksestasi! Tiedä vaikka Leskisen Päivin luona tai jossain muualla tapaisimme. Juuri nyt henk.koht. elämässäni on vanhimman sisareni suhteen huolta, sairautta, mutta pidän mielessäni s-postilinkkisi :).