16. syyskuuta 2011

Kallista, halpaa, kallista

Pitkin katujen varsia on eri pikalainaifirmojen mainoksia. Minusta ne ovat varsinaisen vihtahousun keksintöjä. Vuosikorot ovat huikeita. Täällä verkossa on osunut silmiini, että joku on saanut  kuningasajatuksen harjoittaa luvallista koronkiskontaa houkuttelemalla ihmiset myymään tulevat mahdolliset veronpalautuksensa.  Se saattaa olla vanha asia, mutta minun silmiini se osui vasta tällä viikolla. Enää siis ei riitä, että heti kaikki mulle nyt, vaan houkutetaan syömään huomisenkin eväät. Tuolle firmalle pitää olla vähintään 300 euroa. Muutamat kympit saavat olla rauhassa.

Joko perittyä tai uusköyhyyttä on myös se, että monet markettiin menijät näkyvät tutkivan kaikki lähiroskikset ennen kuin menevät kauppaan aamulla ostamaan sen punaisella tarralla varustetun makaronilaatikkonsa. Toivovat löytävänsä pulloja tai tölkkejä. Joudun aika usein käymään apteekissa, joka siirtyi kolme vuotta sitten jättimarketin yhteyteen melkein Alkon viereen. Kolmivuotisjuhliaan tämä hehtaarihalli mainosti kahdeksansivuisella monivärilakanalla, joka tuli päivälehden välissä. Ei ole isoilla kauppaketjuilla rahasta puutetta. Tarvitsemani piimäpurkin haen mieluummin lähikaupasta.Ensimmäisen kerran törmäsin rahanpyytäjään sen edustalla. Hän pyysi 1,30 euroa, joka riittäisi siihen ja siihen...

Selkää jomotti jo viheliäisesti enkä hetkeäkään epäröinyt antaa kahden euron kolikkoa hänelle. Eniten minua ihmetytti hänen aito hämmästyksensä siitä, että hän sai enemmän kuin pyysi. En minä tiedä, ostiko hän sillä lupaamaansa hiivan taikinaan ja lunastiko kassalle jääneet ostoksensa vai menivätkö rahat keskariin. En jäänyt katsomaan. Minulla oli kiire lepäämään ja ajattelin, että kaksi euroa ei ole mitään maksettuani juuri sitä ennen melkein 70 euroa lääkkeistä. Ja heti kohta muistin, miten 60-luvulla Kampin alueella kiersi katusoittajia rahaa keräämässä ja jotkut osattomat soittivat ovikelloammekin. Boksikaverin kanssa sovimme, että rahaa emme anna, mutta voimme lähteä ostamaan kivijalkakaupasta ruokaa. Niin minun olisi pitänyt toimia nytkin.

Kuvan räpyläjalkainen on ilahduttanut minua koko kesän jatkuvalla kukinnalla. Tämä passiflora citrina on ollut minulla jo muutaman vuoden, mutta vasta tänä kesänä se on ollut varsinainen nupputehdas. Johtuu varmaankin siitä, että valoa on ollut enemmän kuin ennen.

11 kommenttia:

  1. Tuo kukka onkin aivan uusi tuttavuus, erikoinen ja kaunis.

    Niin, mihin ne pyydetyt rahat sitten menevät?
    Vaikea sanoa, mutten ihmettelisi yhtään vaikka todelliseen tarpeeseenkin.
    Miten ihmeessä pienillä eläkkeillä ja palkoilla enää tulee toimeen?
    Kaikki elinkustannukset ovat kallistuneet vuoden aikana, ja nousu vain tuntuu jatkuvan.

    VastaaPoista
  2. "Köyhät teillä on luonanne aina..." sanoo Iso Kirja. Päivittäisiä omantunnonratkaisuja joutuu tekemään. Miten voisin parhaiten auttaa? Minne oikeasti menee kolikko, jonka annan kerjäläiselle?

    Ihanainen kukka :)

    VastaaPoista
  3. Mk,
    Erikoinen on sen tarinakin. Se on kulkenut postipakettina minulle Turusta asti minulle tärkeältä blogiystävältä. Kukka on kuin aurinko keltaisuudessaan ja avautuu kukoistukseensa yhdeksi päiväksi.

    Muistan kyltit "Kaupustelu ja kerjääminen kielletty" rappukäytävissä. Nythän sama ilmiö esiintyy kaduilla, saavutettavilla ovilla ja täällä verkossa. "Klikkaa mua" ei ole vain jokin tv-ohjelma, josta olen kuullut.

    Ihan pelottaa mihin tämä jatkuva hintojen kohoaminen johtaa. Kansa kuitenkin jakautuu vähintäänkin kahtia.

    VastaaPoista
  4. Marjattah,
    Tuo mainitsemasi lause oli mielessäni kun kirjoitin tästä. Uutisvirran suosituimpia sanoja tuntuu olevan vastuullisuus.

    Kyllä, tuo kukka on ihana.

    VastaaPoista
  5. En ole nähnyt pikalainojen mainoksia Helsingissä pitkään aikaan, ehkä sen takia, että en enää viitsi katsella mainoksia, joita on yllin kyllin. Toisessa kaupungissa huomasin kuitenkin pikalainamainoksia kesällä.

    Katusoittajia on Helsingissa runsaasti, monet hyvinkin taitavia. Heille annan mielelläni lantin silloin tällöin, koska he tuovat soitollaan iloa ohikulkijoille. Kampin terminaalissa on nykyisin kaikenlaisia kaupustelijoita, joita olen oppinut ohittamaan.

    Kukkasi on kaunis. Onpa sillä hauska nimi.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Niitä vihtahousun keksintöjähän on joka puolella.
    Pidän puhelinoperaattoreitakin sellaisina tavallisten ihmisten riistäjinä. Mihin tarvitaan esimerkiksi ylimitoitettuja puhepaketteja?
    Ei kenelläkään voi olla asiaa toisille siinä määrin, että pitää jatkuvasti olla luuri korvalla tai tekstailla viestejä.
    Pudotin oman puhelinpakettini summan 9,90 e/kk ja hyvin toimii.
    Miten me ennen pärjättiin, kun ei ollut edes lankapuhelinta joka kodissa?
    Hullun hommaa tämä nykymeno, en voi muuta sanoa.:(
    No, tulihan purkauduttua. :)

    VastaaPoista
  7. Ollaan sitä ikäluokkaa, että helsingissä saattoi pyytää 20 penniä kaurapuuroon. Sen verran lautasellinen halvimmillaan maksoi mit maito.

    VastaaPoista
  8. Olivia,
    Minä kuljen melkein aina samoja reittejä tuolla kaupungilla ja pelkääjän paikalla istuessani vilkuilen, mitä nyt mahtaa olla menossa mainostauluista. Vippifirmojen mainoksia on koko ajan. Googlasin ja niitähän löytyy satoja!

    Kuopion katusoittajille ei kai ole oikein nyt ollut tilaa, kun tori on puoliksi auki. Harvoin kävinkään kesällä siellä, joten ei ole tietoakaan.

    Minulla on kaksi passifloraa ja piikkikruunu (sekin kukkii pieniä punaisia kukkasia juuri), jota kärsimyskukaksi myös sanotaan, ikkunalaudalla työpöydän vieressä. Kaikki tavarat ovat vaihtaneet paikkaansa, koska meillä alkaa remontti.

    Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  9. Rosina,
    Kyllä se vaan siltä näyttää, että aina pitää kulkea luuri tai napit korvissa. Connecting people... Mieluummin sitä istuu nenäkkäin ja filosoferaa siinä. Minulla on tuo olkapää- ja hartiaseutu niin kipeä, että puhelimen pitäminen korvalla pitkään ei onnistu.Pieniä ovat laskuni. Joskus Skypellä tulee puhutuksi pitempään.

    Meillä ei ollut mökilläkään puhelinta ennen kännykkäaikaa. Sitten ostettiin sellainen painava NMT-puhelin, jota piti melkein repun kanssa kuljettaa suolla mukana. Savusauna paloi v. 1995 siitä huolimatta, että paikalla oli sielloin jo kaksikin GSM-puhelinta. Meillä on vielä lankapuhelin. Olemmeko kalkkiksia?

    Eikö olekin helpottavaa, kun saa sanoa sanottavansa? Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
  10. a-kh,
    Porthanian ruokalassa leikkelelautanen maksoi 90 penniä ja siihen sai ilmaiseksi keitettyjä perunoita. Aika usein muistan syöneeni sellaisen lounaan. Ruokajono ulottui pitkälle ala-aulaan.

    VastaaPoista
  11. Kaunis tuo vaalea kukkasi. Lapsuuskodissani viherpeukalo-isäni kasvatti monnenlaisia kukkia ja kärsimyskaktus oli yksi niistä. Kerran hän toi kotiin mimosan, jonka lehtiä me lapset saimme hypistellä ja sitten ihmetellä, kun lehdet käpristyivät suppuun. Kissakin taisi sitä joskus kopeloida ja ihmetellä.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!