Jo vuosia sitten ihmettelin keskellä saloa hiekkamontun laidalla olevaa varoituskylttiä: Alueella on kameravalvonta. Kai sieltä oli käyty hakemassa soraa tai kiviä luvatta. Marjastaja saattaa nykyään tulla kuvatuksi samaan kameraan karhun tai vaikka koppelon kanssa, jos osuu riistakameran hollille. Kuvankäsittelyohjelmissa on nykyään melko tarkka kasvojen tunnistus. Kuvat vain koneelle ja henkilön tunnistus on helppoa. Ihan kuin niissä ylinopeussakkokuvissa.
Nyt on aika suunnistaa suomalaisen superruuan hankintaan. Mustikat ovat kypsyneet ja bonuksena saattaa löytyä lakkoja. Edellisen postauksen kuvan karhunjäljet entisen suon kohdalla eivät suinkaan olleet tarkoitettu pelotteeksi. Karhu ravitsee itsensä tähän aikaan samalla superuoalla kuin ihminenkin. Silti karhuihin harva törmää. Haaskoilla kuvaamisesta minulla on oma mielipiteeni, joka jääköön salaisuudeksi. Muistan joskus istahtaneeni salolla lammen rannalla kuivan männynkäppyrän juurelle ja ajatelleeni, että parempaa paikkaa ihmislapselle ei voi olla. Rymysimme samoissa marikoissa toisistamme tietämättöminä. Lentoon lehahtavat metsäkanalinnut säikyttivät useammin. Tai nouseva ukkosilma. Nyt kuuntelen tarinoita toisten marjaretkistä.
Kuvassa on tänä aamuna kuvaamani jättiputki. Kaunis on tämä kukinto, mutta koko kasvi vaarallinen ja hävitettävien listalla. On muuten erikoinen sää: täysin pilvistä, tuulee kovasti ja lämpötila on helteen puolella. Varoitetaan ukkospuuskista 15m/s. Nyt juuri alkoi sataa.
Meilla on jo (tai sitten tulossa ihan lahiaikoina) keskinopeuden mittaavia peltipoliiseja ja paljon muutakin meita varoittavaa. Joskus (usein) minusta tuntuu etta meita varoitetaan ihan liikaa, otetaan kadesta kiinni ja ohjataan koko ajan.
VastaaPoistaJos keskinopeuskameroita oikeasti saataisiin tienreunoihin nopeuksia mittaamaan, luulisi sakoista piankin kertyvän maksuvoimaa hankinnasta aiheutuneisiin kuluihin. Sen verran reipasta vauhtia peltipoliisien välillä ajellaan. Vasta kun navigaattori kilkuttaa kameravaroitustaan tai kamerankuva ilmestyy tienlaitaan, vauhti hidastuu. Suurinta sallittua nopeutta ajavastakin, tuntuu siltä, että on tientukkona kiireisimmille. Kaikkein kiireisimmillä tuntuu olevan kiire kuolla. Kaasu polkaistaan pohjaan ylämäessä, jossa ei yhtään voi tietää vastaantulijasta, ja ohituksen kieltävä keltainen viiva jätetään huomioimatta kuin värisokeana. Kun tämmöinen ohittaja tulee vastaan väärää kaistaa, vatsanpohjasta kouraisee ja mielessä vilahtaa ajatus, joko nyt on oma vuoro joutua tilastoihin. Kannatan nopeusvalvonnan tehostamista. Sitäpaitsi pienempi vauhti säästää bensankulutusta.
VastaaPoistaHélène,
VastaaPoistaLiikennesäännöt nopeusrajoituksineen ovat ihan paikallaan. Onnettomuuksia tapahtuu silti. Suomessa on jo luovuttu teiden varsilla olleista nopeusnäytöistä. Jokaisen auton mittari näyttää eri tavalla sekä nopeuden että kuljetun matkan.
Delilah tuossa kommentissaan kuvaa hyvin, millaista menoa maanteillämme nykyään on. Ohituskaistoilla rajoitukset ylittyvät aina. Sen olen itse havainnut.
Uusavuttomuus oli muotisana jokin aika sitten. Liittyisikö lissäntynyt neuvonta siihen?
Delilah,
Kommenttisi kuvaa hyvin liikennettä maanteillä. Meillä on autossa vakionopeuden säätö. Sitä ei voi joskus lainkaan pitää päällä, mutta melko tyhjällä tiellä pitkillä matkoilla se on erinomainen lisäominaisuus. Alluksi ajattelin, ettei sellaista tarvitse, mutta nyt en antaisi sitä pois. :)
Meilläkin oli vakionopeudensäädin edellisessä autossa, ja se oli tosi tärkeä lisälaite. Melko pitkällä työmatkallakin se piti vauhdin oikeana ilman, että trvitsi sitä koko ajan tarkkailla. Nykyinen auto on riisutumpi malli, eikä lisälaitetta ole. No, eipä ole työmatkaakaan.
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaPitkillä ajomatkoilla se on hyvä ainakin minulle. Vaikka ei olt työmatkoja. Hyvää viikonloppua!