Tuo armas aika

Siinä oikealla puolellani oli ne kaapit, joista Pirkko-opettajani jakoi ne aapiset, laskuopin, ne sinikantiset vihkot, yhden ihan sitä pienintäkin kokoa, kynät ja kumin. Mustepullolla oli paikka paripulpetin oikeassa reunassa ja sitten siinä vieressä se syvennys mustekynälle. Musteella kirjoitimme vain kaunokirjoitusta. Jokaisella oli oma imupaperi. S-sivusta sain kympin. Pulpetin pohjalle laitettiin pala hyllypaperia. Se oli aivan helppo pitää järjestyksessä, koska tavaroita oli niin vähän.

Liitutaulu oli vihreä ja sen oikealla puolella oli kovaääninen, josta hyvin harvoin kuuntelimme kouluradion ohjelmia. Sen alla oli puinen pieni kaappi, jossa olivat ne valtavat puupuikot ja paksua puuvillalankaa kuin köyttä. Kaikkien piti kai nähdä yhtä aikaa, miten ne silmukat luotiin. Olikohan siinä myös virkkuukoukku?

Ikkunat olivat siellä vasemmalla seinustalla, kolmasluokkalaisten puolelta valo tuli siis oikeaoppisesti.  Urkuharmoni oli myös sillä puolella luokkaa ja sen viereen piti mennä laulamaan ensimmäinen kerran yleisön edessä. Se meni huonosti. Sain joulutodistukseen laulusta viitosen. Minua jännitti paljon vähemmän rokotusjonossa.

Ja jossakin vaiheessa käsivarsissani oli pieniä paiseita. Ja se opettaja oli ihana, kun hän puhdisti ja sitoi ne. Olisiko jo ollut heftaa, sitä en muista. Enkä muista tavaamistakaan aapisesta, koska osasin jo lukea. Sen muistan, miten minun piti kirjoitusharjoituksena siihen pienimpään ruutuvihtoon kirjoittaa kotiläksynä aiheesta: Äiti kertoo. Ja äiti kertoi, miten pääskynen oli kerran siivellään sipaissut häntä, kun hän oli ollut nukkuvinaan heinikössä. Samalla tavalla kuin pääskyset kiusaavat niitä vaanivaa kissaa. Sen minä kirjoitin.

Enkä minä muista, että meitä olisi lainkaan opetettu muussa kuin neulomisessa ja virkkaamisessa . Jotenkin me vain opimme kertotaulutkin kukin tavallamme. Tarkastajakin kävi ja minun piti sillä tunnilla kartalta näyttää ja selostaa Kivijärven reitti. Tarkastaja seisoi niiden kaappien vieressä oikealla puolellani.

Ja koulun pihassa oli jalopuita. Ja vaikka piha oli maantielle viettävä, kaikki koulun oppilaat pelasivat välitunnilla jalkapalloa. Myöhemmin tehtiin tasainen kenttä, jossa pelasimme nelimaalia. Ja keväisin ensimmäisillä sulapaikoilla pelasimme seinäpalloa. Ja meillä tytöillä oli mekot ja esiliinat. Ja minulla oli vihreä villatakki sinä aamuna, kun keväällä ensimmäisellä luokalla olin jostakin syystä kyllästynyt koko kouluun ja käännyin puolimatkasta takaisin kotiin.

Ja nyt minä muistan nämä ajat melko selvästi siksi, että reilusti toistasataa vuotta toiminut kyläkoulu viettää tänä keväänä viimeisen kevätjuhlansa. Ruusut kiitoksena kansakoululleni.