Valo on kevään airut ja muuttolinnut. Lumen alta on paljastunut jokakeväinen rujo likaisuus. Luonto on alastomimmillaan, ennen kuin mullasta nouseva vihreys peittää pahimman. Jätän nyt luetteloimatta mitä kaikkea bongasin.
Koulutyömaan kohdalla aloin kuulla outoa ujellusta. Huomioliivinen mieshenkilö kuljetti kädessään kadun pintaa pitkin kepin päässä olevaa, noin parinkymmenen sentin pituista metallipurkin näköistä laitetta. Miehellä oli kuulokkeet korvilla. En malttanut olla kysymättä, mittasiko hän säteilyä. Ei. Se oli jokin "stetoskooppi", jolla paikannettiin kadun alla tai vierellä kulkevia kaapeleita. Kun omaa tukirantaa vihloo jo pelkkä askeltaminen, tulee luonnostaan kiinnitetyksi huomio nykyvempainten ergonomisuuteen.
Bongasin sentään eilen kevään ensimmäiset krookukset. Tuonne lammelle ajattelin mennä käymään, mutta se oli tällä kertaa liian kaukana.
Osallistun tuolla kuvalla Sirokon haasteeseen. Kuva on otettu eräässä eläintarhassa. En siis viitsinyt kuvata katuvarsien lumen alta paljastuneita kotimaisia isompia ällötysasetelmia, joihin varsinkin näin keväällä huomaamattaan joskus tulee astuneeksi.
Ps. Jos toisillekin on ulkoileminen välistä vaikeaa, niin voi käydä vaeltelemassa aikamatkalla vaikka Toivolassa.
Ehdittiin jo ihmetellä mihin sinun blogisi oli kadonnut, no sentään tuli takaisin.
VastaaPoistaLumien sulettua tulee tosiaan kerta heitolla esiin se kertymä, mikä muina aikoina on vähittäistä eikä siihen suuremmin kiinnitä edes huomiota.
Linnutkin, niin kivoja, mutta.. Meillä tuota valkoista kertymää tulee päivittäin pihalaatoille, kun linnut pitävät seurojaan hedelmäpuissa. Argh, on muuten vahvaa ainetta.
Linnut seurustelevat toiletissaan. Vesivessa olisi niille kyllä tarpeellinen:)
VastaaPoistaSirokko,
VastaaPoistaIhmeellinen on tämä verkko. Aamulla kun herää, niin Google onkin päättänyt puolestasi, että se on nyt loppu bloggaaminen. Tuli muuten jännä tunne, kun kohta olen vuosikausia tätä tehnyt.
Osa koiranomistajista huolehtii talvellakin jätökset niille varattuihin roskiksiin, mutta lintujen kakat pitää aina putsata parvekkeelta, pihalta ja joskus ikkunoistakin.
Simpukka,
Näyttäähän tuo vanhanaikaiselta puuhuussilta reikineen, kun keikauttaa sen vaakatasoon. :)
Ohoi, kiva kun blogisi palasi ruutuun! Minäkin jo ihmettelin, mihin se oli kadonnut.
VastaaPoistaOlin pari päivää Länsi-Uudellamaalla. Kurkien ääni kuului torstaina jostakin metsän takaa.
Kaupunginosamme pihoilla pensaat ovat rikkoutuneet kuluneen talven lumikasojen alla, mutta tänään näin ensimmäiset kevätkukat (scillat - mikä nimi suomeksi?).
Muutama vuosi sitten kadullamme likkui mies "stetoskooppineen" samanlaisissa puuhissa kuin teilläpäin.
Olivia,
VastaaPoistaPaljon on täälläkin rikkoutuneita pensaita, puita ja aitoja. Aurauskalusto on ehkä liian järeää pienille pihoille.
Scilloiksi minäkin niitä idänsinililjoja sanon. On niin lyhyt ja napakka sana. Minun näkemäni kukat kukoistivat aika korkean hangen vieressä kohdassa, jossa kulkee lämpöputki. Scillatkin olivat aukeamaisillaan.
Asuessani Kuopiossa tein pääsiäispyöräilyn Vuorelan tsasounalle, en tuohuksia polttamaan, vaan pyörää pesemään.
VastaaPoistaa-kh,
VastaaPoistaNyt tuo väli on sellaisen järistyksen kourissa, että tarvitsee hengityssuojan, jos sinne aikoo pyöräillä. Meillä ei kyllä ole edes polkupyöriä enää.
Mukavaa, että blogisi löytyi uudelleen, eikä kadonnut meiltä blogittomiltakaan! Ehdin jo olla haikeana ja miettiä, että edes valokuvablogisi olisit voinut jättää meille.
VastaaPoistaKiitos Toivola-linkistä. Sepä tuntui mielenkiintoiselta! Pitää perehtyä oikein ajan kanssa siihen.
Nyt on ihan pakko kertoa, että täällä kukkivat jo pikkuisen sinivuokot ja melko paljon leskenlehdet. Muutama kurkiaura on lentänyt kohti koillista. (Teilleköhän päin ovat olleet tulossa?) Peipposen laulua ei ole vielä kuulunut, mutta joku väitti nähneensä västäräkin.
Laila,
VastaaPoistaTuo ylempi postaus kertoo, miten voi käydä. Minulla itselläni ei ollut osaa eikä arpaa koko katoamistemppuun.
Täälläkin lumi hupenee silmissä, mutta viima on kova ja kylmä. Eilisellä äänestysreissulla se riepotteli virpojien varpujakin pitkin teitä.
Ei nyt tee mieli ulos, kun kevätflunssakin on päällä. Käyn kuitenkin aina vilkaisemassa, joko näkyy sinivuokon nuppuja omassa pihassa. Ei vielä.