Maaliskuuta

Uusi lumi on taas kirkastanut jo mustuneet sulapenkat häikäiseviksi. Viikon varrella on pidellyt sen verran viimaista pakkasta, että pilkkijäät ovat näyttäneet melko tyhjiltä. Mitä huonompi sää oli, sitä enemmän näkyi väkeä liikkuvan kaupoissa, joihin pistäydyn vain puolipakosta. Perjantaina sain käydyksi  tilaamassa uudet lukulasit. Olin jo lähtiessäni päättänyt, että tilaan lasit ensimmäisestä liikkeestä. Niin teinkin. Tärkeintä oli saada niistä mahdollisimman kevyet.  Toimitusaika tuntuu pitkältä, mutta pääasia on, että asia on vihdoin hoidettu.

Viikko on vierähtänyt nopeasti. On pelattu Rekkakuskia, sanapelejä, leivottu korva- ja silmäpuusteja ja ommeltu Tilkku-niminen kissa, pidetty rattoisa lukuvartti vitsikirjan parissa, vaikka oli lomaa siitäkin. Mikä on hitauden huippu? Kun etana hiljentää vauhtia kaarteessa. Ja muuta hauskaa Mummo marjassa-kirjasta. Selitetty sanoja, vastattu kysymykseen kysymyksen jälkeen.

Voin sanoa käyneeni melkein pilkillä. Kävelin eilen erään lammen rantaan hauskaa polkua. Polku oli pulkan levyinen ja niin syvällä hangessa, että siinä ei päässyt kaatumaan. Itse avannoille asti, joita muu pilkkiporukka innokkaasti kairasi, en sitten päässytkään, koska rannassa oli jonkin verran vettä ja minulla kastuvat jalkineet. Kumisaappailla en jostakin syystä kerta kaikkiaaan tarkene.

Ei se mitään haitannut, koska ahti ei ollut antoisalla tuulella ja tuuli taas oli. Onneksi sen ainoan ahvenen sai innokkain kalamies sillä aikaa kun minä kävin tallaamassa metsätietä ja ihmettelemässä kuusten lumikuormaa. Yksi ainoa harakka lensi kraakkuen tien yli. Muuten kuulin vain omien vaatteitteni kahinan. Tuulen suojassa aurinko ja nuotio lämmittivät. Eväät söimme kyllä ihan sisätiloissa.

Missä viipyvät hankiaiskelit? Olisi mukava päästä poikkemaaan pois tutuilta poluilta. Aurinkoista sunnuntaita!