On aika tai ei. Silloin kun muistan vilkaista mustanmerenruusuja pimeässä talvisäilytyskomerossaan ja huomaan, että niiden käpyset ovat alkaneet versoa uutta elämää, minä sen teen: alan vaihtaa uutta multaa huonekasveille. En toki kaikille, mutta tarvitseville. Tämä talvi on ollut huonekasveille kovaa aikaa. En ole muistanut suihkutella niitä. Ikkunalaudoilla olevat kukat ovat saaneet varmaankin liikaa lämpöä suhteessa valoon.
Poistettavien kasvien listalle joutui ikäväkseni yksi saintpaulia, niistä vanhoista. Onneksi on yksi vielä jäljellä. Sitten seuraavaksi pakattiin biojätteeseen toinen olohuoneen seinää vuosia koristaneista kultaköynnöksistä ja amppelikukista ylikasvanut rönsylilja. Ruukku pursusi juuria. Ei mahtunut enää kastelemaankaan. Uusi aseteltiin tilalle. Passifloran, sen kolmihaaralehtisen, olin leikannut jo aiemmin ihan juurta myöten. Kuin ihme se on sieltä noussut uuteen alkuun. Tänään kuritin sitä räpylälehtistä.
Kymmeniä vuosia metritolkulla pituutta kasvanut kaktus askarruttaa. Kiintymyssuhde huonekasviin saattaa estää siitä luopumisen. Eräs tuttavapariskunta oli aikoinaan kyllästynyt siihen ja toi sen meille. Se on sitkeä kasvi, koska se elpyy kasvamaan, siis sitä pituutta, vaikka leikkaa sen veitsellä poikki ja sellaisenaan istuttaa ruukkuun. Se olisi huomattavasti kauniimpi, jos sen saisi jotenkin haarautumaan. Ei kai kaktuksia nyt sentään varteta.
Piikkikruunuja typistelin, laitoin yhden uudenkin pistokkaan. Melkoista mystiikkaa on tämä huonekavien hoito. Yleensä lahjaksi saadut kukat kuoliintuvat. Varastettuja minulla ei taida olla. Rahapuu aina välillä kukoistaa, välillä taas tiputtelee pehmenneitä lehtiään ihan pienestä hipaisusta. Kesken jäi vielä tuo työ, kun kirkas talvipäivä kutsui ulos (lue: rankaa särki niin vietävästi, että oli ihan pakko lähteä kävelemään). Kävin sillalla saakka, vaikka viima puri poskiin.
____
Laulun Dneprille voi kuunnella ukrainaksi täällä tai suomeksi täällä (Matti Salminen).
Oi, mikä ihana helmikuun kuutamo! Suosittu vihkimispäivä tulee varmaan oleman myös 1.12., jos hätänumeroa halutaan.
VastaaPoistaKirjoitin eilisen päivämäärän paperille: 11022011 tai "nurinpäin" 20110211. Marraskuun 2 päivänä samat numerot ovat ajankohtaisia, eri järjestyksessä.
VastaaPoistaKiitos ruukkukukka-aiheesta. Merkitsin kukkamullan ostoslistaan. Delegoin mullan vaihdon miehelle, jolla on vihreämpi peukalo kuin minulla.
Ruukkukukkiinkin kiintyy. Yritän aina kesäaikaan poistaa huonosti voivat ja viedä ne mökille maahan. Siellä ne saavat elää vielä hetken. Jos ne roikottaa biojäteastiaan, tuntuu kuin olisi murhaaja. Sama hellämielisyys on tainnut periytyä omassa huushollissaan asuvalle aikamiespojalle. Hänen ikkunallaan kituu kasveja, joita hän ei raski heittää pois. Kun hän on matkoilla ja käyn kastamassa kukkia, yritän ainakin leikata rumia oksia pois.
VastaaPoistaLiisa, olisiko antaa hyviä vinkkejä rahapuun kasvattamiseen? Minulla on aika pieni alku, ja myös siitä on tipahtanut lehtiä. Tiedän, että liika kastelu on pahasta, mutta mitä muuta pitäisi tietää?
Minulla oli rahapuu. Sekin harvensi lehtiään ja eleli mukavasti.
VastaaPoistaa-kh,
VastaaPoistaTavoittelin kuvaan noita huurteisia koivunlatvoja ja kuu sattui hollille.
Erinäisten päivämäärien muistaminen on käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Mitkä oppi nuorena, osaa vieläkin. Nyt pitää osata kiinnittää numerosarjat johonkin vanhaan tuttuun asiaan.
Lehtien pudottelu taitaa kuulua rahapuun luonteenpiirteisiin. Pitäisiköhän leikata sitäkin?
Olivia,
Yhden sortin numerologiaa on kai tämä päivämäärillä leikittely. Minä en oikeasti tiedä, onko nyt oikea aika kukkamultien vaihtoon muille kuin minulle. Jotkut katsovat sopivan ajankohdan almanakasta.
Kesäkukkien hoitaminen ulkona on mieluisampaa hommaa kuin tämä jokakeväinen ruukkukukkainventaario. Moni oli huonossa kunnossa.
Laila,
Valitettavasti minulla ei ole mitään enempää tietoa kuin mitä itse jo mainitsit. Liika kastelu on pahasta.
Kuuluisikohan rahapuu niiden ruukkukasvien joukkoon, jotka voivat sitä paremmin mitä vöhemmän niitä hoitaa? Minä pidän sen aina kesällä ulkona, kuten melkein kaikki muutkin ruukkukasvit. Siellä ne vahvistuvat. Se kaktuskin, joka sai vielä armon jäädä meille. :)
Meillä rahapuu viihtyy ikkunassa, joka on talon pohjoispuolella. Kastelemme sitä n. kerran viikossa. Lehdet tippuvat siitä harvoin, mutta se kasvaa pituutta ja menettää tasapainonsa, joten leikkaamme oksia melko reippaasti kerran tai pari vuodessa.
VastaaPoistaRahapuun oksa putosi parvekkeelle "taivaasta", taikka naapurin parvekkeelta, n. 30 v. sitten. Juurrutimme oksan ja pistimme sen ruukkuun. Jossakin vaiheessa meillä oli toinenkin rahapuu, mutta se putosi lattialle ja hajosi. En muista, onko nykyinen alkuperäinen vai sen jälkeläinen.
Rahapuu kuulostaa sympaattiselta viherkasvilta. Ei melkein yhtään hoitoa ja pohjoispuolen ikkuna. Kesällä hellitään viemällä ulos. Meidän parveke on kyllä etelään päin...
VastaaPoista112 herättää muiston. Mutta hengissä olemme, niin minä kuin poikani (joka kylläkin vammautui mutta toivon, että elämässään käy kuitenkin hyvin, omin eväin).
VastaaPoista*
Kuvassasi ihana taivas, huurteiset koivut, kuun hentous.
*
Meillä ei ole viherkasveja. Olemme välillä paljon poissa, mökillä. Mutta ihailen viherpeukaloita, heitä jotka saavat kasvit kukoistamaan.
Vihreä on energisen kaunis väri. Toivonkin.
Olivia,
VastaaPoistaOletpa saanut rahapuusi erikoisella tavalla. Siirränpä pohjoisikkunalle myös omani ja leikkaan sitä reippaasti. Katson mitä seuraa...
Laila,
Meillä on toistaiseksi mahdollisuus kokeilla vastakkaisia ilmansuuntia. Kuivaa on, koska nytkin aamulla oli pakkasta yli kolmenkymmenen.
Lastu,
112 auttaa, kun välimatkat eivät ole liian pitkät. Nyt on jo helikopteritkin avuksi. Toivon kanssasi.
*
Miksi minulla on viherkasveja johtuu varmaankin siitä, että olisin nuorena halunnut hortonomiksi tai agronomiksi. Vanhempien mielestä ne ajatukset eivät olleet hyviä. Kiltti tyttö totteli ja ohjautui humanistiksi.
Ja on vihreä aina ollut lempivärini. Toivon.
Liisa, hyvää ystävänpäivää ja kevätauringon paistetta pakkasesta huolimatta!
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle. Minulla oli kertomiani hankaluuksia tuon ystävänpäiväpostauksen kanssa. Laulukin on todella vaikea valita.
Yritän nyt lähteä hiukan ulos. On sellainen kirkas hippuskeli. Säteilee!