Vähemmän ja hitaammin, mutta silti

Hitaasti hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis. Punainen kirjekuori on odottanut täytettä jo kauan. Ei sitä muista, että käsin kirjoittaminen on niin hankalaa. Joulukorttien kirjoittaminen vie helposti kokonaisen päivän. Ja sitten on aina niitä kortteja ja vastaavia, jotka pitää punnituttaa postissa tai laittaa summamutikassa tarpeeksi postimerkkejä.

Jokunen kauppareissu ennen joulua on tehtävä. Toivelistan kanssa se käy melko mukavasti, kun nappaa heti ensimmäisen myyjän ja kysyy missä seja se tavara löytyy ja onko sitäjasitä yleensä lainkaan. Minä olen kova kysymään, mies etsisi ensin itse. Itse asiassa kaikki tarvittava on löytynyt. Asiointia nopeuttaa myös hajaantuminen. Toinen menee apteekkiin ja Tiimariin, toinen sinne isolle puolelle, parempijalkainen. Sama taktiikka kuin muinoin lakkasuolla, jos sattui samaan paikkaan muita marjastajia. Suolta ei ollut tosin koskaan kiire pois kuten viimeisen päälle joulukrääsällä koristetuista markkinapaikoista.

Kokeilin kerran vuosia sitten lahjojen paketointipalvelua. Sai istuksia rauhassa ja mukaansa komeat paketit. Nyt on kierrätys tässäkin meillä huipussaan. Komeroiden kätköistä on etsitty kaikki varmuuden vuoksi taltioidut pahvirasiat ja kuplamuovikirjekuoret uusiokäyttöön. Pienistä lahjansaajista on varmaankin jännittävämpää saada lahjan luonne selville vasta paketin avautuessa eikä heti tunnustelemalla. Sellaisia(kin) siinä miettii, kun paperoi ja teippailee pukinpajan salaisuuksia. Vielä sitten nimikortit... Ihan aikataulussa olemme.

Perinteiset Paraisten piparini maistuvat tänä vuonna erilaisilta, koska käytin niissä tummaa siirappia. Luultavasti ne kuitenkin tekevät kauppansa. Onhan kaikki tumma aina myös terveellistä. Ovat ne sillä tavallakin uudenlaisia, että paistoin ne kiertoilmalla. Kannattaa kai tunnustaa sekin, että lisäsin taikinaan jauhoja jälkikäteen. Jauhopeukaloni sanoi, että yön yli kovettunut taikina vaikutti liian pehmeältä kaulittavaksi. En edes guuglannut, meneekö koko taikina pilalle moisesta. Ei mennyt. Eikä palanut kerralla kaksi pellillistä, mitä eniten pelkäsin.