On paikkoja ja paikkoja. Saharaa Euroopassa jos niin haluaa. Ja kovin moni näytti haluavan. Vaikka mereltä tuuli niin navakasti, että hattu piti kiinnittää huivilla ja samalla suojata korvansa enimmältä liikkuvalta hiekalta, minä tein sen.Kävelin paljain jaloin vuoroin, pilvisäästä huolimatta, upottavassa hiekassa, vuoroin hiukan tukevammalla alustalla aivan veden tuntumassa ja peläten maininkien sieppaavan mukaansa. Melko kallis jalkahoito, mutta ikimuistoinen.
Kilometrien mittaisella vaelluksella tuli vastaan ja ohitti tuhansia ihmisiä. Tuli mieleen pyhiinvaeltajat, niin keskittynyttä taivallus näytti muillakin olevan. Ihmiskirjo vaatteissa ja vaatteitta, jokainen omassa pikkumaailmassaan toisten keskellä. Puolimatkasta löytyi aggregaatin voimalla toimiva kioski juomineen ja pikkupurtavineen. Ilmastoinnin ja tuulen karhentama kurkku ei pitänyt jääkylmästä juomasta, mutta hiekka lämmitti juoman hetkessä sopivaksi ja omat vesipullot jäivät vielä varalle.
Tällaisilla irtiotoilla on puolensa. Liisanliukkaat livahtivat huomaamatta. Samanlainen ympäristön muokkaus kuin täälläkin ihmisten ja matkustavaisten mieleiseksi oli käynnissä. Kiveä siirretään paikasta toiseen ja tilalle näkyi nousevan entistä ehompia kivisiä kolosseja viisine tähtineen. Minulle riittää vähemmänkin tähtiä ja tunnen toiseutta kävellessäni peilaavia lattioita pitkin.
Oliko tämä sitten sitä tervettä itsekkyyttä, josta maksoin matkan hintaan nähden sen pyydetyn naurettavan yhden euron päästömaksun?
Loppukevennys:
1. Naura itsellesi ennen kuin muut kerkiävät.
2. Ne tekevät jotka osaavat. Ne jotka eivät osaa arvostelevat.
3. Kompastelu saattaa estää kaatumisen.
4. Kaks syytä olla tekemättä mittää: 1) Oot yrittännä ennenkii. 2) Et oo ennenkää yrittännä sitä.
Hienoa saada tuollaista jalkahoitoa (ja varmaan paljon muutakin) Movemberina toisenlaisessa marrasmaassa...
VastaaPoistaKuvaamasi pyhiinvaellus rantoja pitkin on tuttu ilmiö, joka jäi minulta kokematta tänä syksynä. Varmaankin sinulle jäi matkalta monta muistoa, joista voita iloita talven aikana.
VastaaPoistamm,
VastaaPoistaTuntui erikoiselta kuunnella Jingle bells, jingle bells... ja muita joululauluja samalla kun tankkasi nestettä katamaraania odottaessa.
Olivia,
Menikin usea vuosi edellisestä matkastani. Testasin, miten selkä kestää lentomatkan. Rantavaellus oli entisensä, mutta kyllä Espanjan huono taloustilanne näkyi Kanariallakin.
Muisteltavaa jäi kyllä, myös yllättäviä käänteitä. Kommelluksiakin.
Ai sinä olet ollutkin Kanarialla jalkahoidossa. Hetken nimittäin kuvittelin, että Suomeen on keksitty rakentaa joku hiekkaputki vähän kuin hiihtoputki, jossa laineet liplattavat, tuuli vinkuu korvissa ja tekoaurinko paistaa pois marraskuun kaamoksen. Ei varmaan olisi mahdotonta sekään, mutta taitaa päästä halvemmalla kun nousee lentokoneeseen ja vaihtaa oikeasti maisemaa.
VastaaPoistaKaksi syyta olla tekematta mitaan! Laitan ne muistiin.
VastaaPoistaMukavaa, että nautitte rantalomastanne. Muistoja tuli mieleen matkatarinaasi lukiessa. Kanaria on itselleni outo paikka, mutta rannalla kävelystä nautimme aamuin illoin parisen vuotta sitten Mallorcalla. Turistikausi ei ollut pahimmillaan, mutta aurinkoa riitti jo mukavasti. Tiellemme sattui yksi taskuvaras, joka vohki vesiselvän mieheni lompakon Palman kaupungissa päiväaikaan heti tulopäivänä. Piti oikein päättämällä päättää, että sattuma ei saa pilata lomaamme. Puolet lomakassasta sattui olemaan siinä varastetussa lompakossa.
VastaaPoistaMukavaa jalkahoitoa. Mieheni opetti minulle tuon jalon taidon Mallorcalla lomaillessamme iät ja ajat sitten.
VastaaPoistaTäällä sitä taistellaan liukuestesuojien ja ruuvipohjakenkien kanssa vielä pitkään. No, hiekkaa tuntui auto pudottelevan lähikaduille, uskaltautuu taas paremmin liikkeelle.
Sirokko,
VastaaPoistaHyvin kuviteltu, koska kyllä tuollainen autiomaa pitäisi Suomeenkin saada. On jo hiihtoputket kesiksi, esimerkiksi. :)
HPY,
Hyvin perusteltu ohje tuo onkin.
Laila,
Uusi paikka olisi ollut toisaalta vaihtelua. Lämpö ja valo riittävät kyllä vaihteluksi.
Olipa teillä huono tuuri. Kai sitä on kaikissa turistipaikoissa oltava koko ajan varppeillaan taskuvarkaiden takia. Silti voi tapahtua vaikka mitä. Ovat alansa ammattilaisia.
Rosina,
Minä en ole koskaan käynyt Mallorcalla. Se olisi lyhyemmän lennon päässä, mikä olisi tietenkin etu.
Nyt paukkuu jo pakkanen, joten pahin liukkaus on toistaiseksi ohi.
Ei taida olla lasinsiruja hiekan seassa siellä. :)
VastaaPoistaPantteri,
VastaaPoistaEi ollut, mutta pieniä kiviä kylläkin. Vaikka siivoavat ilmeisesti joka yö (?) rannan, dyynien väleissä näki roskaamista. Sinne oli kiven alle piilotettu papereita ja jätetty tyhjiä vesipullojakin.
Mukava kuulla että matka oli hyvä - ja mukava tietää olet kotosalla taas. Saman tähtitaivaan alla siellä ja täällä :).
VastaaPoistaHyvää adventtia!
PS Kanarian saarilla olen käynyt yhden kerran, vuonna 1989.
Lastu,
VastaaPoistaAikamoinen oli seikkailu. Vaikka lento oli täältä, matkaan kaikkineen kului 11 tuntia, mikä oli todella koetus selälle. Tuli kuitenkin liikuttua huomattavasti enemmän kuin täällä eikä ihokaan palanut.
Hyvää adventtia myös sinulle!
Huomenna sitten kuuntelemaan kolmelta Sota-ajan lauluja.
Kiitos vinkistä - Musiikkikeskuksessa lienee. Tänään olin jo Alavan kirkossa (vihkikirkkomme), missä rauhanturvaajien orkesteri soitti. Musiikki vie sanat, lohtii tunteet. Kyyneleetkin nousevat silmiin.
VastaaPoistaLastu,
VastaaPoistaSiellä. Laitoin uuteen postaukseen linkin. Jakavat sanat monisteena (tai heijastavatko jonnekin), jotta saa laulaa mukanakin. Tiedän etukäteen, että itku siellä tulee, mutta tulkoon.