Tiaiset ovat löytäneet pihan pikkusyreenin. Harakat näkyvät vierailevan ahkerasti talipallolla ja vieläkin näyttää siltä, että etsivät kadonneita puunlatvoja. Talvihorrostamisen aikaa. Yleensä melko hiljaista. Mutta mutta.Odotettiin kasvukauden loppumista. Lumi ehti ensin, toki vain ohuena vaippana. Pieni pakkanen myös. Marraskuun vaihteleva sää kastelee ja kuivaa, pimentää, pehmentää maiseman ja välistä pilviverhon väistyminen paljastaa vanhan taivaan valkoisine pilvilampaineen. Kuten eilen iltapäivällä. Isänpäivän kunniaksi.
Talon rakenteet kuljettavat työkoneiden äänet sisälle. Ensin kuluu muutama kepeä kopsaus kuin tunnustellen rakenteiden lujuutta. Se on tavallisen lapion ääni. Kohta kaivuri käynnistyy ja asiaan vihkiytymättömästä alkaa tuntua, että enemmän nyt kyllä särkyy, menee rikki kuin korjaantuu. Ja tulee mieleen keskeneräisen työn arvostelu. Eihän tätä ole vielä maalattukaan.
En sitten kuitenkaan ostanut niitä nastapohjakenkiä, jotka netin kuvissa näyttivät lupaavilta. Kaupoissa näkyi olevan tarjolla monenlaisia. Käyttäjäkommentit olisivat hyödyllisempiä kuin myyjien moitteet tietyistä malleista. Suutarilta voisi ostaa pakkauksen tee-se-itse-nastoja ja kokeilla ensin niillä. Vanhojen vaelluskenkien pohjiin niitä ei ehkä kannata ruuvata, koska pohjamateriaali tuntuu kovettuneen ajan saatossa.
Eilen ihailimme vunukoiden korttipiirroksia. Ja käsialoja. Itella osasi moitteitta tuoda kortin perille Andalusiasta saakka, vaikka osoite näytti peilikirjoitukselta. Söimme myös isommalla porukalla lounaan, josta jäi meille kahdelle ainekset useaan ateriaan. Osasivat odottaa jälkiruokaa, mutta rahkan puolukat olivatkin vääriä marjoja. Onneksi sen säilyneen konvehtirasian suklaat ja jäätelön suklaakastike pelastivat paljon. Ja kierrepullat.
Nyt täryjyräjytinä alkaa taas, kahvitauko on ohitse. Olisi käytävä pokaliikkeessä tarkistamassa silmälasien istuvuus. Minulla on paha tapa käsitellä silmälaseja(kin) toispuoleisesti. Eikä niitä saisi koskaan nostaa otsalle. Sanovat. Tiedän mutta en muista.
Arvaakohan tästä lähteä mihinkään? Miten sitä voikaan murehtia yhtä kukkapenkkiä ja raparperiä! Ja toivoa, että pienillä pihoilla käytettäisiin tavallista lapiota eikä jokaista tiiltä siirrettäisi koneellisesti.
Kiinnitin vasta nyt huomioni sanaan vunukka, olen sen aina blogistasi lukenut automaattisesti vanukka. Heh,hauska lukihäiriö, ehkä a sopii häläiseen suuhun paremmin kuin u. Aloin jo kutsua omiakin lapsenlapsiani vanukoiksi, oli mielestäni niin vanunpehmeoinen sana ja samalla toi mieleen pienen vasikan. No, toivottavasti karjalaiset eivät pahastu tästä väännöksestä.
VastaaPoistaNiin ja hauska kirjoitusvirhekin, häläisen piti olla hämäläinen :) vaikka molemmat kyllä kuvaavat kirjoittajaa.
VastaaPoistaMikähän projekti teillä on menossa, kun työkoneet jyrisevät pihalla? (En löytänyt teksteistä)
VastaaPoistaMeillä on kuukausitolkulla ollut kaukolämpötyömaa kadulla. Kun katujyrä alkoi ajella ennen asvaltointia, tuli tietokoneen hiiri hulluksi, ja kone oli kiireenvilkkaa suljettava. Liekö sama vaiva siellä?
Hauska sana: vunukka. Isoveljeni lapsenlapset myös ovat vunukoita :)
Sirokko,
VastaaPoistaMinustakin vunukka on hyvä sana. Miehen isovanmpien puolelta on karjalaisuutta sen verran, että tohdin sitä käyttää. :) Vasikkakin on hyvä sana. Kotona saimme lapsena vuorotellen lempivasikat. Muistaakseni vain tytöt. En muista velipoikien koskaan puhuneet omista vasikoista tai lehmistä. Miksiköhän? Epistä?
Marjattah,
Tässä on uudistettu jokin aika sitten paikoitusalue. Tehtiin vieraspaikat, yksi lasten leikkialue menetettiin. Ei enää uuden rivitalon perustuksia tutkitaan. Tämä homma sattuu nyt ihan keittiön ikkunan alle.
Kiitos uudesta sanasta. Ehkä olen joskus kuullut vunukasta, mutta en ole ymmärtänyt sanaa.
VastaaPoistaLuontoäänet hävisivät lähes kokonaan, mutta kuulin naakkojen keskustelun puistossa tänään. Huoltomies puhaltaa lehtiä naapurin pihalla ja metron työmaalta kuuluu voimakas räjähdys muutama kerta päivässä. Toivottavast pihasi rakennustyöt sujuvat nopeammin kuin länsimetron rakentaminen.
Olivia,
VastaaPoistaVunukka on lyhyempi kirjoittaa ja lausuttaessakin pehmeämpi kuin lapsenlapsi.
Veivät jo näköjään koneet pois. Aidan pystytys ja kivien ladonta on jäljellä. Narrasin lapsia eilen, että ostin vaarilleen sen pihassa seisseen kaivurin isänpäivälahjaksi. Eivät uskoneet. :)
Otan rillit pois aina kaksi käsin. Tee sinäkin samoin. Hiisijärvi oli optikkoni Kuopiossa.
VastaaPoistaa-kh,
VastaaPoistaKaikki mainostavat rillikauppiaat ovat perustaneet liikeensä tänne. Valinnan varaa on.
Järkeviä lapsia, kun eivät uskoneet mummun höynäytysyritystä. : ) Liukkaat kelit ovat alkaneet, jonkinlaiset liukuesteet kengänpohjissa olisi tosiaan hyvä olla olemassa, etteivät paikat rikkoonnu (lisää). Sain olkapäähäni nivelrikkodiagnoosin juuri ja aloin miettiä, uskaltaako jääkeleillä uloskaan lähteä, jos vaikka keikahtaa ja käsi jää alle.
VastaaPoistaKengissä on hyvin erilaiset pohjat. Olen monta vuotta käyttänyt tukevia, nilkkaan ulottuvia talvikenkiä, joissa on sekä nauhat että vetoketju. Kengänpojissa on syvät uurteet. Helsingin jäisillä jalkakäytävillä niillä kävelee melko turvallisesti. Ainoa huono puoli on, että sora ja pikkukivet tarttuvat uurteisiin.
VastaaPoistaLiisa, kyllähän kaivuri olisi ollut sopiva isänpäivänlahja. Varmaankin monen miehen unelma.
Hei!
VastaaPoistaJo viisi päivää postauksesta.
Kiitos kommenteistanne! Keskiviikkona saatan jo olla oman koneen aaressa.
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaNastakengät jäivät toistaiseksi ostamatta, mutta liisanliukkaina tallasin hiekkaa ja kiveä etelän lämmössä. Nyt on taas opeteltava varomaan liukkautta.
Olivia,
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tarlkemmin tutkin kengänpohjat. :) Minullakin on samantyyppiset uurrepohjat talvikengissä. Ne keräävät aika isojakin sepelin palasia mukaan.
a-kh,
Nyt aamulla huomasin, että on vetänyt tuon järven jäähän ja kolme joutsenta lensi äsken tästä ylitse. Taitaa tulla talvi.
Kaunis sumutaulu.
VastaaPoistaNyt saisi pakkaskuvia, mutta ei tohdi ottaa rukkasia pois käsistä eikä paljon pysähdellä marrastalvessa. 20 astetta pakkasta ja tuuli siihen päälle.
VastaaPoista