Taisi olla eilen kun rannanpuoleiseen ikkunaan jysähti räkättirastas sellaisella voimalla, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Keväällä toinnuttelimme puoli päivää parvekkeella todennäköisesti vastaavaan onnettomuuteen joutunutta punatulkkua. Se näytti tokeentuvan. Olisi ehkä pitänyt heti haudata eilinen kirkkaan syyssään uhri.
Tässä aamulla vilkaistessani pihalle ihmettelin mikä harakkain syyskokous siellä oli meneillään. Laskin paikalla olevan kahdeksan komeaa harakkaa. Yksi istui karviaispensaan tukikehikon nurkalla ikäänkuin vartijana. Meni tovi ennen kuin tajusin mitä oli tekeillä. Nehän raatelivat terävine kynsineen ja nokkineen rastasta palasiksi. Näin ensimmäisen kerran harakat mielestäni variksen töissä.
Luomuluontokuvaaja heräsi taas henkiin ja pokkari kädessään hiipi alakertaan. Näin se on nähtävä. Luontokappaleet tulevat pihaan kuin tarjottimella kuvattaviksi (tosin kolminkertaisten ikkunalasien läpi ja säleverhon raosta), kun kuvaajasta ei ole lähtijäksi niitä kauempaa etsimään. Tarkkakuuloisia ovat mokomat. Tai sitten vain ahneimmat kaksi ja lopulta yksi jäi paikalle. Ja pikapikaa rastaasta ei ollut jäljellä kuin pienoinen höyhenkasa keltaisten lehtien laikuttamalla nurmikolla.
On tuo harakkakin komea lintu, mutta kurjet ovat kyllä lintujen aatelia. Harakasta tulee ensimmäiseksi mieleeni se yksi ihana Lauri Pohjanpään runo:
Piti harakka puhetta vierailleen:
"Tilapäinen ihan on pesä,
- älä putoa, varis! - tein kiireiseen...
mut annas, kun on kesä,
niin, vannon, kartano korskehin,
hyvät herrat, tässä löytään,
ei metsässä mointa, sen näättekin!
Hoi muori, pötyä pöytään!"
Mut ennenkuin harakka huomaskaan,
jo putos syksyn lehti,
ja kesken hurskaita aikeitaan
se itse kuolla ehti.
Älä hymyile! Tarina totta on!
Pian ohi on päivät kesän.
Moni aikoi ja aikoi kartanon -
sai valmiiksi harakanpesän!
Kurjista taas tämä laulu. Tässä toinen versio alkuperäisellä kielellä.
Niinhän se on, toisen kuolema on toisen leipä. :(
VastaaPoistaMukava tuo Lauri Pohjanpään runo, pitänee edelleenkin paikkansa monen kohdalla.
Rosina,
VastaaPoistaLuonnon normaalia kiertokulkua, ravintoketjua se tietenkin on.
Harakka taitaa olla vähän kuin heinäsirkka hommissaan.
Enpä ole minäkään ennen nähnyt harakoita tuommoisissa puuhissa. Luonnossa kaikki menee hyötykäyttöön.
VastaaPoistaAh, tuon runon muistankin lapsuudesta...olisi pitänyt ottaa opetuksesta vaari jo silloin, nyt olen jo mestari aikomisessa.
Kahdeksan harakkaa on harvinainen näky. Miten ihmeessä ne olivat lähettäneet "kokouskutsun" toisilleen, ihmetteli puolisoni, samoin minä.
VastaaPoistaHarakka-runon olen kuullut tai lukenut joskus kauan sitten. En tiennyt, että se on Lauri Pohjanmaan kirjoittama. Kiitos tiedosta, ja kiitos runosta.
Anteeksi, p.o. Lauri Pohjanpää, ei Pohjanmaa. Mistähän se pääsi livahtamaan kommenttiini?
VastaaPoistaSirokko.
VastaaPoistaOli se minustakin jotenkin erikoinen näky. Postauksen arvoinen.
Tuo aikomisruno osuu suoraan omaan nilkkaani.
Olivia,
VastaaPoistaLäheisessä salavassa on harakanpesä. Jospa koko konkkaronkka oli sen pesän tämänkesäinen pesue. Yleensä pensaissa ja nurmella hyppelee vain pikkulintuja.
Tuon runo on luultavasti ollut joko aapisessa tai jossakin lukukirjassa. Itsekin muistan sen lapsuudesta, mutta en mistään runokokoelmasta, koska sellaisia ei kirjahyllyssämme muistaakseni ollut.
Luonnon kiertokulkua . Minäkin saan joskus hyviä kuvia ikkunasta . Pidän aina kameran lähettyvillä .
VastaaPoistaRovasti Pohjanpää ei liene tutkinut kovin tarkkaan harakanpesää, joka on minusta erinomaisesti laadittu. Varsinaisen pesän yllä oleva oksakatto on hyvä suoja huonoja säitä ja kutsumattomia vieraita vastaan.
VastaaPoistaNäin syksyn alulle sopivat kesäheinän mietteet:
Sua, päivä, tahdon laulain kiittää,
et olemanhan loit sä mun.
Vaikka viikate mun kohta niittää,
näinhän sentään, tunsin sentään sun.
Aamutuuli, kiuru taivahalla,
suven sade, mikä kohtalo.
Laulan vielä viikattehen alla:
ylistetty olkoon aurinko.
LP
Kyllimarjaana,
VastaaPoistaMinun ei tule pidettyä. Moni tilanne menee ohi, mutta tuleehan aina uusia.
Kiitos musiikista! Kuuntelin alkukielellään. Niin ihanan haikeaa ja tunteikasta! Ostin joskus Kurjet Vera Teleniuksen laulamana äänilevynä. Nykyään ei vanha levysoitin enää suostu sitä soittamaan, kuten ei muitakaan äänikiekkoja.
VastaaPoistaa-kh,
VastaaPoistaTotta. Luin vasta äsken tuolta Wikipediasta pesän kuvauksen.
Jostakin syystä harakka on joutunut ajan saatossa huonoon maineeseen, jota vanhat sananparret pitävät sitkeästi yllä.
Kauniit ja sattuvan puhuttelevat ovat nuo valitsemasi säkeet. Kiitos niistä.
Laila,
VastaaPoistaNäkyi siellä tuubissa olevan muitakin hyviä versioita minulle tutusta laulusta.
Kirppareilla näkee vielä levysoittimia. Jospa hankitte vielä "uuden".
"Uuden" hankkiminen on tosiaan miettimisen arvoinen asia.
VastaaPoistaHei, kiitos kun kävit blogissani.Tulin vuorostaan vastavierailulle blogiisi ja tulen uudestaan,kaunis blogi sinulla.:)Rupesin lukijaksi tänne!
VastaaPoistaTervetuloa, Tansku!
VastaaPoista