Vasta nyt tulin ymmärrykseen, että manttaali on suora laina ruotsinkielestä ja tarkoittaa mieslukua. Mikä sitten on torppa, lampuotitila ja mäkitupa-alue?
Käpälämäen aikaan unohduin pitkiksi toviksi milloin kaivelemaan vintin sahajauhoista vanhoja huonokuntoisia, mutta niin kiinnostavia lehtiä ja kirjoja, milloin taas, kun sattui olemaan kaunis ja lämmin kesäilma, kaivelin vanhoja kiviraunioita. Melkoisen määrän ehjiä pulloja pelastin ja pesin.
Sen kauemmaksi ei ongelmajätteitä 1800- luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla kuljetettu. Kivenkolo tai suohauta katsottiin sopivaksi, ellei vesistöä ollut ihan vieressä. Luultavasti maastamme löytyy vaikka kuinka paljon näitä epävirallisia kaatopaikkoja, joista tulevaisuuden arkeologit kaivauksissaan tekevät johtopäätöksiään esim. vanhoista akuista, taskulamppujen pattereista, polttimoiden kantaosista, erivärisistä lasinsirpaleista yms.
Eräänlaista aarteenetsintää siis. Joitakin "aarteita" löysinkin. Sellaisena pidän mm. Otavan Asetuskokoelma 24 Maanvuokralaki sekä Torpan, lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokrauksesta annettu Asetus ynnä muita siihen kuuluvia säännöksiä, Kustannusosakeyhtiö Otawan Kirjapaino, Helsingissä, 1909. (Laki annettu 19 p:nä kesäkuuta 1902)
Sivu 7 alkaa juhlallisesti: Me, Nikolai Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Waltiosäätyjen alamaisesta esityksestä Me täten Armosta wahvistamme seuraavan lain maanwuokrasta maalla.
Em. teoksen mukaan "Torppana on pidettäwä määrätty maatilan alue, joka maanviljelyksen harjoittamista varten wuokralle annetaan ja on warustettu siihen tarkotetuilla rakennuksilla tai aiottu niillä warustettawaksi. Lampuotitilaksi sanotaan sellaista wuokralla olewaa, maanwiljelykseen käytettäwäksi aiottua manttaaliin pantua tilaa, joka hallintonsa puolesta on päätalon alainen. Mäkitupa-alueella tarkoitetaan maa-alaa, joka annetaan wuokralle maanwiljelys- tai teollisuustyöwäestöön kuuluwan taikka muun taloudellisesti samanwertaisen henkilön tai perheen asunto-alueeksi."
Mielenkiintoista, mutta edelleenkin jossakin määrin epäselvää - minulle.
Oletpa löytänyt mielenkiintoisia asioita vintiltä ja raunioista. Alkuviikosta löysin laatikollisen vanhoja etikka- ym. pulloja lapsuudenkotini, nyt kesäkodin, vintiltä. Joukossa oli pieni nokallinen lasipullo, jossa oli paikallisen apteekin lappu. Pullo oli sisältänyt lääkettä, jolla hoidetaan ihottumaa. Taisi olla isäni lääke 1950-luvulta.
VastaaPoistaVuosien varrella olen selaillut vanhoja asetuskokoelmia ihan viran puolesta. Ihanaa, mutta tosi vaikeaselkoista tekstiä. Pitää ensin karsia kaikki pakolliset fraasit ennen kuin voi perehtyä asian ytimeen.
Manttaali oli jonkinlainen verotusperuste. Mäkitupa on suora käännös ruotsin sanasta 'backstuga' ja lampuoti tulee ruots. sanasta 'landbo' tai 'landbonde'. 1500-luvulla käytettiin myös muotoa 'lambo', joka on ollut mallina lampuodille.
Tarkistin landbonde-sanan seuraavasta opuksesta: Svenska Akademiens Ordbok, SAOB, johon pääsee vapaasti netin kautta, samoin kuin teokseen Svenska Akademiens Ordlista, SAOL. SAOB on ikuisuusprojekti, jota on koottu jo satoja vuosia eikä lopppua näy.
Mieheni kotitilan rajanaapuri on muuten "Lamboas"-niminen tila.
Anteeksi, tästä tuli pitkä kommentti. Työssäni jouduin silloin tällöin näitä käsitteitä miettimään ja "vääntämään".
Liisa,
VastaaPoistaminulla ei varsinaisesti ole omaa blogia. Vuoden verran olen seurannut ruotsinmaalaista senioripalstaa (Silvergen), jossa kirjoitin blogiin muutaman kerran. Sitten aika ei riittänyt joten blogi "lepää". Sitä vastoin seuraan Silvergenin muita blogeja ja kirjoitan niihin kommentit, mikäli asia kiinnostaa. Tällä hetkellä Ruotsin vaalit puhuttavat blogien kirjoittajia. Seuraan muutamaa saksalaista blogia, lähinna parin pappismiehen kirjoituksia.
Terveisin ja rauhallista sunnuntaita,
Olivia
Olivia,
VastaaPoistaEi näissä kommenteissa ole mitään sanarajoitusta.
Kiitos taustatiedoista. Totta puhut, sanat eivät maailmasta lopu, koska keksimme kaikki niitä koko ajan lisää. Eri asia on, ymmärrämmekö toisiamme.
Minä vain ihastelin wanhaa painojälkeä ja tsaarillista meitittelyä selatessani huonokuntoista kiintoisaa kirjaa, jonka hinta näkyy olleen 1:85 jotakin. Ei paha. :)
Harvoin pääsee ullakolle, missä törmäisi tuollaisiin aarteisiin, taitavat jo olla moneen kertaan perikuntien siivoamia. Ongelmajätteitäkään ei kovin paljoa ollut ennen muovin aikakautta. Nykyajasta tulevaisuuden arkeologeille kyllä riittää miettimistä.
VastaaPoistaSukututkimuksesta tuttua sanastoa nuo torpat sun muut.
Noin niinkuin kokojensa puolesta ja yksinkertaistettuna, lampuoti vuokrasi koko tilaa, torppari pientä osaa tilan maista ja mäkitupa ehkä olisi verrattavissa puutarhamökkiin pihoineen.
Liisa,
VastaaPoistavuosi sitten aloitin bloggaamisen riikinruotsalaisessa Silvergen-foorumissa, mutta ajan puutteen takia jätin blogin "lepotilaan". Seuraan kuitenkin foorumia ja luen muiden blogeja siinä, jätän kommenttini tai osallistun keskusteluun. Seuraan myös kahden saksalaisen papin blogia, joista löytyy sekä hengen ravintoa että leppoisaa huumoria. Lisäksi seuraan muutamaa suomenkielistä blogia ja ylen ruotsinkieliseltä puolelta neljän maanviljelijän blogia (Bondbloggen). He kertovat suomalaisen maanviljelijän arjesta, huolista ja ilon aiheista.
Löysin sinun blogisi ET-lehden kirjoituksen perusteella. Kirjoitat tosi hyvin ja aiheesi kiinnostavat minua.
Hyvää sunnuntaipäivää,
Olivia
Sirokko,
VastaaPoistaKovin kärsinyt on tämä teos, kosteuden pilaamat pahvikannet, mutta tekstit ovat tallella. Samasta paikasta löytyi J. Carpelanin Erämiehen aapinen, Otava 1945, ja Pienen lakisarjan N:o 52 Metssästystä sekä eläin- ja luonnonsuojelua koskevat lait ja asetukset vuodelta 1934.
Tuota kokojärjestystä juuri halusinkin tietää. Miksiköhän laissa on sitten tuo torppari laitettu ensimmäiseksi?
Olivia,
VastaaPoistaMinä aloitin hetken mielijohteesta ja olen monta kertaa ollut lopettamassa, mutta jotakin muuta pitäisi löytyä tilalle.
Näistä ruotsinkielisistä maanviljelijäbloggaajista on ollut tv-ohjelmia. Koska olen maalta kotoisin, sellainen kiinnostaa.
Eilen muuten robban-ohjelmassa pohdittiin suomenruotsalaisuutta hauskalla tavalla.
Hyvää sunnuntaipäivää myös itsellesi ja mukava, että löysit tänne.
Ennen tosiaan jätteitä ei kauas kuljetettu. Lapsuudessa saattoi talon kivijalan alta löytää ihania lelliaineksia ruutuhyppelyyn ja hylättyjä astioita leikkeihin.
VastaaPoistaLapsuuskotini ullakolla oli vielä kymmenen vuotta sitten sodanjälkeisiä vaatteita, kenkiä, lehtiä, kirjoja. Sitten sinne pääsi siivousintoilija-sukulainen, joka pisti rovion tontille ja poltti ne meiltä muilta sukulaisilta kyselemättä. Vieläkin alkaa harmittamaan, kun muistan, mitä kaikkea hävisi tuhkanan tuuleen.
Laila,
VastaaPoistaMikähän on lelli? Onko se se, jota jalalla siirretään ruudusta toiseen. En ole kuullut tuota sanaa tässä yhteydessä koskaan.
Aika usein tuo tavaroiden hävittäminen tapahtuu liian nopeasti ja siksi tuo kertomasi on hyvin tavallinen tarina.
Toisen roina voi olla toisen aarre ja päinvastoin. Onneksi tavara on vain tavaraa ja sitä tämä maailma on liian täynnä.
Liisa, lelli oli pieni sievä posliinin kappale, jota heitettiin ruutuun ruutu kerrallaan. Meilläpäin ei lelliä potkaistu seuraavaan ruutuun, vaan se kumarruttiin ottamaan käteen samalla, kun kyseiseen ruutuun yhdellä jalalla oli hypätty. Sitten hypättiin ruudut läpi ja seuraavalla kerralla lelli heitettiin seuraavaan ruutuun, nopattiin pukaan yhdellä jalalla seisten jne., kunnes kaikki ruudukon neliöt oli päästy läpi. Jos lelli lensi viivalle, tuli seuraavan vuoro, samoin jos lelli putosi kädestä tai oma tasapaino petti. Tosi tuo, että maailma on tavaroita liian täynnä.
VastaaPoistaps. pieni kirjoitusvirhe, mukaan, ei pukaan. Selitys, ettei kukaan ihmettele, mikä semmoinen puka on. :)
VastaaPoistaMielenkiintoista tutkimusta. Meidän 'Vanhalla Huvilalla' on paljon muistoja 40-luvulta ja kauempaakin, sillä huvilalle tuotiin tietenkin vanhoja tavaroita ja tarvikkeita. Varmaan talletit paljjon Käpälämäen aarteita?
VastaaPoistaApropoo, oli mukava löytää sinut ET-lehden palstoilta. Minullekin Blogistania on varsin uusi tuttavuus, vaikka olenkin netissä pyörinyt kaiken aikaa. Jotenkin vaan en noteerannut, kun väsäsin itse kotisivuja Ja roikuin puutarhafoorumeilla.
Laila,
VastaaPoistaYmmärretty. Kiitos.
Marjattah,
Jotakin otin mukaan. Paikasta olemme luopuneet, koska sen ylläpito kävi ylivoimaiseksi. Kaikella on aikansa.
Kotisivua minulla ei ole koskaan ollut. Vertaistukifoorumeilla taisin aloittaa. Sukututkimus olisi mielenkiintoista, mutta tätäkin on tehtävä voimavarojen mukaan.
Ulkoilmaihmisen on pitänyt opetella sisäpuuhiin. Jos voisin, niin puolukkametsään tästä lähtisin...