Seinäkirjoituksia

Hylätyt rakennukset, alikulkutunnelit, miltei mikä tahansa yksiväriseksi jätetty ikkunaton ja ikkunallinenkin tila tuntuu houkuttavan kuin kärpäspaperi tagien ja graffitien maalaajia. Onko kyseessä piittaamattomuus järjestyssäännöistä, joka on kiertoilmauksella nimetty hyväksytyksi kansalaistottelemattomuudeksi? Ympäristön sottaaminen vai meille ihmisille ominainen jäljen jättämisen halu?

Pistäydyin aamulla jo hyiseltä tuntuvassa vedessä ennen fysioterapeutille menoa. Olin jättänyt kaksi aamua väliin, minkä huomasi heti. Ajoin tutulle paikalle kävelykadun reunaan ja tarkistin huolella, että P-kortillinen autoni ei ylittänyt tiettyä näkymätöntä viivaa, josta olin tullut vasta 40 euron pysäköintivirhemaksulla tietoiseksi.

Jäi aikaa selata viisi minuuttia erästä suosittua naistenlehteä. Ehdin lukaista pääkirjoituksen, johon toimittaja oli koonnut perusteluja, siis vastauksia, miksi sejase ei ole liittynyt eikä halua liittyä facebookiin. Eräs pelkäsi riippuvuutta, jota oli kokenut jo keskustelufoorumeilla ja blogeissa. Toinen ei ymmärtänyt ihmisten alttiutta avata komeroidensa ovien lisäksi jopa lukitut laatikkonsakin. Kolmannella ei olisi aikaa. Joku oli kutsuttu, mutta hän ei ollut osannut liittyä. Taitaa olla taitolaji tuo naamakirjailukin ja vaatii vähintään manuaalin. Täältä löytyy ammattilaisen ohjeita.

No, sakkolappua ei tullut tällä kertaa. Selkälihakset olivat timakat hierojan sanoja lainatakseni. Kun kerroin matkustaneeni maan poikki yhdessä päivässä ilman kipulääkitystä, hän joviaaliin tapaansa totesi, että nyt on kyllä jotakin vialla. Ensi viikolla kurkataan taas kerran pään sisuksiin ja kaulasuoniin. Jos sitten vaikka näkyisi jotakin.
___

Loppukevennys 1: Mies istui pilkillä. Toinen kysyi: "Miten monta kalaa on tullut?" Mies: "Jos saan tämän, joka nykii ja sitten vielä toisen, niin kaksi."

Loppukevennys 2: Yritin äsken liittyä oman blogini lukijaraatiin, että saisin 30 täyteen. Blogger vastasi: "Valitettavasti emme voi toteuttaa pyyntöänne. Olkaa hyvä ja yrittäkää myöhemmin uudelleen." Ja minä kun olen jo monta kuukautta miettinyt, kehtaisinko lisätä itseni itseni ihailijaksi.

Loppukevennys 3: Eilen uutisissa kerrottiin, miten bloggaamisella voi tienata. Paljon olen kirjoittanut, mutta toistaiseksi tätä kautta olen myynyt yhden valokuvan 20 eurolla. Se julkaistiin eräässä matkailuesitteessä postimerkin kokoisena. Suosittelen, että luette tuosta sivupalkista Kemppisen kirjoituksen Hulluttelu.