7. elokuuta 2010

Kuuntelen kukkia


Kaukaa tuotu muistaakseni väriltään keltainen syysleimu oli tikahtua elämänlangan puristukseen. Viis välitin tässä helteessä (30 astetta parhaillaan) sinilevästä ja kävin vedessä. Aurinkolasit päässä. Heinäsirkat ja hepokatit ovat hurmioituneet helteestä, mutta kukat huutavat kuorossa sadetta. Palatessa huomasin leimun ahdistuksen. Kyykin märässä uimapuvussa aikani ja sain varovasti kierretyksi auki kuristajakasvin kierteet. Revin sen juurineen irti maasta. Siinä ehti äkäinen paarma puraista oikean jalan pohkeeseen.

On sillä kauniit valkoiset kukat, mutta johonkin järjestykseen perennat, siirretyt ja salaa hiipineet, piti laittaa. Valkoiset leimukukat etupihan varjoisemmalla puolella ovat täydessä kukassa. Tämä keväällä valeistutettu uusi lajike on pysynyt hengissä vain kastelun avulla. En halua menettää sitä. Pihapuutarhan jokaisella kasvilla on tarinansa. Toki noilla kahdella oranssilla maalilla vyötetyllä koivullakin. Niiden tarina on päättymässä.

Vuohensilmä on kotoisin kälyn pihasta, scillat, kevätkaihonkukat ja valkoiset syysleimut anopilta, vuorenkilpi kotikotoa, kullerokin oli aikansa, mutta sen olen menettänyt, nauhus ja lipstikka naapureilta, esikot, liljat, pohjolanukonhatut ja harjaneilikat Käpälämäestä. Punakoiso, ruusut ja ukonkellot ovat itse siirtämiäni karkulaisia lähiluonnosta. Sammalleimu rakkaalta ystävältä. Ja niin edelleen. Ostettuja ovat vain kesäkukat ja äitienpäiväruusut.

Elämänlangan valkoiset kukat muistuttavat päivänsineä. Sitä äiti joskus kasvatti tuvan eteläikkunalla. Sitä ennen tai sen jälkeen oli kokeilussa päivänpaiste. Meillä kävi kylässä joku heikkokuuloinen täti silloin ja muistan, miten hän nauraa kihersi kuullessaan kukan nimen aluksi väärin päivänp**kaksi. Sekin oli jokin kiertokasvi. Muistaako kukaan sellaista kukkaa puolen vuosisadan takaa?

Viime kesänä löysin isohirvenjuuren, mutta tämän eriskummallisen trooppisen kesän se on pysynyt piilossa. Sen olisin halunnut siirtää pihapuutarhaan, kuten myös tämän kerrotun kylä- ja ojakellukan risteymän.

4 kommenttia:

  1. Olen tässä bloggaillut lauantain kunniaksi ja huomannut mista olen ollut paitsi tänä aikana jolloin olen harvoin ollut blogeilla .Ihanaa teksstiä ja hyviä kuvia .

    VastaaPoista
  2. Vuosikymmenten ajan olen kuivannut lipstikkaa. Se on hyvä mauste.

    VastaaPoista
  3. Onhan se elämänlanka kaunis kukka, mutta tosiaan tolkku täytyy olla siinäkin missä se saa kasvaa. Meinaa vaan olla niin kovin leviävää sorttia.

    VastaaPoista
  4. Kyllimarjaana,
    Kiitos. Kesällä pitää oll muutakin tekemistä kuin bloggailu.

    a-kh,
    Lipstikalla voi korvata lihaliemikuution.

    Amalia,
    Monet kukat ovat maailman valloittajia, kun ne päästetään irti. Jättipalsamista minulla on omakohtainen kokemus. Yhdestä pienestä taimesta se lähti. Se olisi pitänyt ehdottomasti sijoittaa rakennuksilla rajattuun tilaan, ei vapaasti.

    Nyt on sellainen helle taas, ettei jaksa tehdä mitään. Savusumu on täälläkin vahvana, vaikka uutisissa kirjoittavat vain maan etelä- ja kaakkoisosista. Täällä on ilma ihan harmaata ja lämpöasteita 33. Huh hellettä! Eikä luvata sadetta vieläkään.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!