Luulen löytäneeni piisamiystäväni pesän. Taisi olla toissa-aamuna, kun koleahkosta säästä ja äksyilevästä tukirangasta huolimatta hiivin katsomaan. Siellä se kaislamatollaan pureskeli tuoretta vesikasvia. Eikös vain sattunut vene juuri silloin ohittamaan paikan. Piisamille tuli kiire, tällä kertaa kohti rantaa. Se suunnisti tietyn veneen alle. Sinne olisi voinut viedä Nooran ja Oskarinkin, mutta kun ei voi taata luontokappaleen näyttäymistä.
Sitäpaitsi heidän aamupäivänsä oli ollut jo sen verran aktiivista, että teimme sisähommia. Pelattiin afrikantähteä, rekkakuskia. Sitten teimme yhdessä vanhanajan lihapullia. Meillä on kuulemma sopivan korkuinen hella. Vaarilla riitti vientiä kerroksesta toiseen. Minä välillä vain venyttelin selkääni.
Vunukka vietti hetken vierelläni ja kyseli, millaisia hassuja arvoituksia ja vitsejä koululaiset kertoivat toisilleen a) silloin kun mummu oli koulussa ja b) silloin kun isä oli koulussa. Tyyliin: "Mikä on pienuuden huippu?" " Mannaryyni kyykyssä." " Mikä on vihreä ja menee ylös ja alas?"
" Herne hississä." Ihmettelimme kuka tällaisia oikein keksii. Emme itse oikein onnistuneet naurattamaan itseämme. Hersyvä nauru on hyvän vitsin merkki. Vain hepulivaiheessa huonotkin vitsit naurattavat. Aika pian hän päätti, että nyt on mummu venynyt tarpeeksi.
Siirryimme hamahelmitaiteiluun, sudokuihin ja kuvaristikoihin, joita ei tyhjinä tästä huushollista juuri löydy. Krypton ratkaiseminen oli aluksi kivaa, mutta ei minullakaan riitä kärsivällisyyttä etsiä kaksisivuisen ruudukon jokaista 21-numerolla merkittyä ruutua ja kirjoittaa siihen A. Puuduttavaa. Sai jäädä kesken.
J. Karjalaisen Keitä ne on ne sankarit oli saanut uudet sanat eskarin päättäjäisiin. Hienosti vedetty, kuten nykyään kuuluu sanoa.
varista kuvatessasi on piisamikin päässyt mukaan. Vene näyttäisi Terhiltä, mutta saattaa olla muukin.
VastaaPoistaa-kh,
VastaaPoistaMinusta oli harvinaisen erikoista, että sain kaksi luontokappaletta samaan kuvaan. Vene jäi sivurooliin. Harmi, että sattui suuri puu keskelle kuvaa. Ei ollut vara liikahtaa.
Hauska kuva, kuin kaksi eri otosta, tuli mieleen joskus vanhoissa filmeissä saattoi mennä tuolla tavalla kuvat päällekkäin (puun paikalla siis se musta rantu). Mutta sinäpä olet onnistunut aidolla tapaa kaksi yhteen.
VastaaPoistaKaislat näyttävät kuvassa upealta verholta, olen katsellut niitä pitkään ja miettinyt millä menetelmällä idean voisi toteuttaa, käsityötaitoni ei taida riittää..
Kovasti tarkkaan tuo varis katselee piisamiystävääsi. Onneksi kokoero taitaa suojella aikuista piisamia kovanokan hyökkäykseltä. Miten mahtaa olla pikkupiisamien kohdalla, jos tulevat pinnalle kurkkimaan?
VastaaPoistaHeh; pienuuden huippu - mannaryyni kyykyssä. Lapsilta oppii kaikkea hauskaa.
Sirokko,
VastaaPoistaMinulla on vanha kaisloista kudottu kaitaliina. Murenee jo. Ilmeiesti sitä pitäisi kastella välillä, luulisin. Loimilangatkin ovat alkaneet katkeilla, joten ei taida kannattaa. Verhoksi ajateltuna liian tiheä ja jäykkä. :)
Laila,
Mietinkin mitä vuoropuhelua eläimet kävivät vai kävivätkö mitään. Pikkupiisameita ei ole näkynyt. On ollut niin sateista ja tuulista, etten ole edes käynyt katsomassa.
Lasten suusta kuulemme usein nerokkaita oivalluksia ja tilannekomiikka on parasta heidän kanssaan jutellessa.