Aiemmin jo kerroinkin, miten kodinkoneiden kanssa tuppaa käymään niin, että ne menevät rikki melkein samanaikaisesti. Vietin sunnuntaina melkoisen tovin jaloillani nettisivuja selaten ja etsien meille sopivaa liettä ja pyykinpesukonetta aikansa palvelleiden tilalle. Olivat jo niin iäkkäitä, omistajiensa tavoin, ettei niitä enää kannattanut korjauttaa. Eikä voinutkaan. Varaosia ei olisi saatavilla.
Sitten vain aamulla listan kanssa kauppaan. Oli kulunut niin paljon aikaa edellisestä kodinkoneliike- ja rautakauppavierailustani, että suorastaan ihmettelin myyjien aktiivisuutta, Onkohan jokainen myyjä nykyään työssä provisiopalkalla? Siltä se tuntui. Myynti oli tehokasta, ikävääkin, jopa kilpailijoiden tuotteiden haukkumista. Siitä en pidä. Sellainen myyjä jää kohdalleni osuessaan kuin nalli kalliolle. Kaupanteon tinkimisineen tulee olla asiallista ennen kuin mitään alkaa tapahtua.
Pakkotilanteessa kun olimme, päätimme ostaa koko tuotekavalkadin samasta liikkeestä. Oletin siis säästävämme, jos ei muusta niin ainakin kuljetus- ja asennuskustannuksista. Toimitus oli nopeaa. Hyvä että itse ehdimme kotiin. Ja oli minulla menokin onneksi pois hyrskynmyrskyn alta. Liesikupu jäi vielä odottamaan asentajien toista käyntiä myöhemmin tällä viikolla.
Raha ei tahtonut kelvata. Siis käteinen (lue: pankkikortti). Tuohi olisi ollut suotavampaa valuuttaa. Ilmankos rantakoivuistakin näkyy revityn tuohta. Ihmeellistä on tämä nykyajan kytkykauppa rahoitusyhtiöiden kautta. Perusteluja löytyy: esim. kahden kuukauden koroton maksuaika, ehtii tutustua tuotteisiin ennen laskun maksamista, saa uuden entistä ehomman kortin lompakkoon toisten joukkoon. Ja plaa plaa.
Lopulta sain suoraan kysymykseeni suoran vastauksen. Myyjä saisi jonkinsortin korvauksen hankkiessaan asiakkaita näille mielestäni turhille rahaliikenteen välikäsille. Olisi pyytänyt vaikka oravannahkoja.
Nyt täällä tavataan kahta manuaalia silmät sikkaralla, jotta ruuat valmistuisivat ja pyykit puhdistuisivat.
Kelpaisivatko oravan nahat. Meidänkin pihassa olisi kaksi plus yksi poikanen. Tosin eihän niin eläviä nahkoja saa edes kiinni.
VastaaPoistaTosin sama asia setelien kanssa. Nekin katoavat yhdessä vilauksessa!
Iisi
Iisi.
VastaaPoistaSetelit tuntuvat kokonaan kadonneen.Monopolissa ja Rekkakuski-pelissä on tallella jokunen.
Olin niin hämmentynyt tuosta tuohi-asoasta, etten hoksannut kysyä sitä vaihtoehtoa maksaessani.
Enemmän näkyy todella noita liikkuvia oravannahkoja täälläkin.
Kaiken maailman tuputuksia niitä onkin.
VastaaPoistaOmat etunsa tietenkin kortilla maksamisessa on, mutta mitäs varten rahapussia sanotaan rahapussiksi, jos siellä pelkkiä kortteja pitäisi kantaa!? Mitenkähän tuon "tuohen" kanssa käy ulkomailla, jos vaikkapa tulee ryöstetyksi ja lompsa kortteineen vaihtaa kantajaansa? Olimme vuosi sitten Espanjassa ja kaikesta antamastani kasvatuksesta huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, mies kantoi lompakkoaan shortsinsa reisitaskussa. Kiertelimme ensimmäisenä perilläolopäivänä nähtävyyksillä ja palasimme illan suussa hotellille bussilla. Jossain välissä oli lompakko reisitaskusta napattu. Onni onnettomuudessa oli, että pankkikortti oli ns. tavallinen, joka ei ko. maassa kelvannut maksuvälineenä. Sekin oli onni, että passit ja puolet seteleinä olevasta matkakassasta oli minun huolehdittavanani, ja että hotellilla oli runsas aamiaispöytä. Pari retkeäkin oli kotimaassa maksettu. Mieluusti olisi kuitenkin ollut soittelematta korttien kuoletuksia ja jättänyt tutustumatta poliisiasemaan, jonne piti hakeutua tekemään varkausilmoitusta. Mieluusti olisi käyttänyt kadonneet rahat niinä päivinä, jotka matkasta vielä olivat jäljellä.
VastaaPoistaAmalia,
VastaaPoistaSamaa mieltä olen kanssasi.
Laila,
VastaaPoistaOnpa teillä ollut ikävä matkakokemus. Onneksi matkavarojen hajauttaminen auttoi. Tunnen tuon tunteen korttien katoamisesta, mutta onneksi omani on sittenkin aina löytynyt enkä ole joutunut turvautumaan korttien kuoletuksiin. Tarkkana pitää olla.
Muuttuuko rahapussi korttipussiksi, jää nähtäväksi.
Eipä raha tunnu missään olevan turvassa, kun on näitä tunnuslukuja kalastelevia rikollissliigoja. Taisi juuri eilen olla uutinen yhdestä.
Liisa, kirjaluettelossasi tuossa oikealla on Merete Mazzarellan "Matkalla puoleen hintaan". Olen lukenut kirjaa viimeisen viikon urakalla, sillä löysin sen kirjaston VIP-hyllyltä ja viikko on lyhyt aika. Pidän kovasti hänen tyylistään kirjoittaa. Sinulla on samantapainen tapa kirjoittaa asioista; pohdiskellen ja huumorin pilke silmäkulmassa.
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaNyt kyllä asetat minut itseäni parempaan joukkoon tuolla rinnastuksellasi. Olen lukenut useita Mazzarellan kirjoja, eri syistäkin. Olen yleensä pitänyt niistä ja kirjoittanutkin jotakin tänne. Jos klikkaat tunnisteiden kohtaa ´kirjat´, niin löydät lisää ajatuksiani tästä aiheesta.
Kukin kirja, runo, mikä tahansa taideteos ja kohtaaminen ovat mielentila-asioita. Ehkä minunkin pitäisi olla varovaisempi suositteluissani.
Hyvää viikonloppua!