Sadetta vihdoin

Miten sade on osannutkin kiertää tämän paikan. Monta päivää sitä on luvattu. Sitä on lähtenyt liikkeelle tavallaan liian aikaisin. Että ehtisi, ennen sadetta. Ei toki liian varhaista olekaan, mutta ottaa aikansa ennen kuin kroppa vertyy kävelykelpoiseksi. Sitä jaksaa sen mitä jaksaa. Toista reissua ei jaksa, vaikka aurinko päivemmällä houkuttelisi kuinka.

Viime yönä oli ropsauttanut sentään sen verran vettä, että metsässä sai ihailla kauniisti juovittuneita tai laikuttuneita oravanmarjan ja sudenmarjan lehtiä. Siitepölyä on paljon kaikkialla. Jokunen sadepirasa viipyili kimallellen ratamojen lehdillä. Oli tarkoitus kuvata, mutta muistikortti oli jäänyt kotiin. Hyväkin niin, koska venytykset ja taivutukset on turvallisinta tehdä selinmakuulla permannolla. Nyt polun ja kasvien lehtien erikoiset kuviot ovat vain muistikuvia. Kielokin näkyi olevan jo nupulla. Ja mustikka kukkii. Metsätähti myös. Ojissa hehkuvat rentukat. Rentukka ei käy öiksi unille kuten kevätesikot ja voikukat.

Äsken tuuli kovaa ja pimeni lupaavasti. Koivun lehtevät oksat heiluivat niin voimakkaasti, että liiketunnistin nappasi pihavalon päälle. Tuntuu ukkostavan. Mukavasti sade rummuttaa peltikattoa. Vihdoinkin. Kuurosadevesi huuhtoutuu hetkessä sadevesikaivoihin. Maa janoaa kevyempää ja jatkuvampaa sadetta.

Ukkosen jylinä kovenee. On aika sammuttaa kone. Kirjoitin otsikoksi ensin Sadetta odotellessa. Piti vaihtaa. Sitä näköjään saa mitä tilaa.