17. toukokuuta 2010

Kysynnän ja tarjonnan laki


Joku aika sitten kirjoitin Yön Rakkaus on sinivalkoinen-kappaleen sanat, jotka löysin Liramasta, ja kerroin samalla, miten suosittu kyseisestä Jussi Hakulisen kappaleesta Jamppa Kääriäisen tekemä versio on nykyisellä radion soittolistalla. Sen jälkeen olen ihmetellyt blogin kävijämäärän huikeaa nousua. Noin seitsemän prosenttia kävijöistä etsii ja etsii niitä sanoja.

Olen kuunnellut kappaletta tarkoin korvin ja kirjaan tähän sen kertosäkeen kuullunymmärtämistäni. Aikoinaan koulussa puhuimme luullunymmärtämisestä. Olen ollut kohta kolmekymmentä vuotta savon murteen kielikylvyssä, mutta on sanottava, että savolaiseksi synnytään. Minä luulen, että tämä lyriikka ei ole oikeaa savoa, vaan suomea savolaisittain väännettynä.

"Niin piene hetken rakkaos on lumivalakonen
on puhas niinku hanki helemikuisten uamujen.
Voe kumpa joskus kaavemmin sen loesto kestee voesj,
vuan illan tullen katoaa ja tummuu aena poesj."

Muuta kysyttyä materiaalia ovat muinainen alakansakoulun ns. luokan yhteinen tunti, kadonneen avaimen metsästys, stemmat hukassa, kulkukauppiaat. Itse uudistunut mr gooooogle lähestyi sähköpostilla ja lähes sadan euron virtuaalisella etusetelillä. En minä tarvinne mitään adwordeja. Tänne löytää jokainen haluava ilman niitäkin. Tulostavoitetta en ole asettanut.

Jotenkin olen alkanut ymmärtää niitä kansanedustajia, jotka eivät jaksa, siis jaksa, alkaa kampanjoida enää tässä sosiaalisen median hullunmyllyssä. Aina pitäisi olla kaikkialla.

Kaikki
ko pitäisi jakaa kaikille? Ja täällä verkkoviidakossa seikkailija sitten vain hiiren klikkauksilla valitsee, mikä kaikki häntä sattuu kiinnostamaan. Kaikenlaista. Niin se taitaa mennä jo nyt.

Tuossa kirjoitustilan oikeassa alakulmassakin lukee: Näytä kaikki. Kun klikkaan, siinä lukee: Piilota kaikki. Kumman valitsen? Kumpi olisi viisaampaa?

4 kommenttia:

  1. Hyrähti hyvä mieli, kun luin tarinaasi. Murreversiolla Sinisen ja valkoisen sanat kuulostavat hersyvän hellyttäviltä.

    Toteamuksesi, että savolaiseksi synnytään, pisti miettimään, josko kieli-ihmisen taustasi hankaa vastaan, ellei murre noissa 30 vuodessa tarraudu täysin puheeseesi?
    Olin rippikouluikäisenä Savossa pari viikkoa eräässä perheessä kyläilemässä (oikeastaan mukaan siepattuna), ja murre tuntui jo siinäkin ajassa ottavan lujaa otetta.

    VastaaPoista
  2. Laila,
    Lähellä omaa murretta oleva puhetapa tarttuu nopeasti ja helposti. On kai ihan tutkittu juttu, että myötäilemme, eleitä myöten, puhekumppanianne.

    Savossa asioita ei sanota suoraan, vaan kierretään ja kaarretaan pitkään puhuen ja lopuksi jätetään vastuu kuulijalle. Minun pitää edelleenkin tarkistaa kysymällä monia sanoja, mutta yleensä selviän ilman tulkkia. :)

    VastaaPoista
  3. Jussi Hakulisen Joutsenlaulu on myös minulla yksi haetuimmistasi kirjoituksistani.

    Tuosta savon kielestä. Jos vaikka sanat vielä joskus ymmärtääkin, niin vastauksen sisällöstä ei kyllä aina ota selvää:)

    VastaaPoista
  4. mm,
    Näitä hakuja on mukava vilkaista silloin tällöin ja hämmästellä, miten jokin hakusana osuu omaan blogiin. Tavallisimmat ovat tietenkin ilmeisiä.

    Pari ensimmäistä vuotta meni ihmetellessä ja koulussakin oli vaikea joskus ns. pitää pokka, kun oppilas kysyi esim. "Piäsenkö käömää terkkarilla? Piähän koskoo."

    Aikamuodotkin ovat erilaisia. Futuuri ilmaistaan usein imperfektillä. Siihen en ole vieläkään tottunut.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!