Pääsemistä

Olen taas talvitauon jälkeen päässyt kävelemään enemmän. Salomonin nilkkatuetut kengät tuntuvat melko hyviltä. Kumisaappaisiin en suostu, pysyn mieluummin tasaisilla teillä, vaikka metsään mielisin. Ykskaks koivunjuurus on paljaana, kesää tekee ja sinivuokon lehdet saavat aurinkoa hetken pilvien omasta siinä missä vuorenkilvet. Heti kun nostaa katseensa syksyn lehtien täplittämistä kukkapenkeistä hiukan ylöspäin, katse kohtaa valtaisat lumikasat ihmeellisine muotoineen. Jos loskalumimaiseman muuttaa mustavalkoiseksi, on kuin olisi vaikka Teiden huipulla.

Olin alkutalvesta ajatellut, että yrittäisimme vielä matkustaa joksikin aikaa etelän lämpöön. Nyt on passi päässyt vanhentumaan, joten se siitä. Elämisen mittakaava on sovitettava rajoitteiden mukaiseksi. Antaa toisten juosta ohitse. Ajattelin kyllä, miten talvinen kokkotuli olisi mukavaa katseltavaa. Olisi ollut tarjolla. Samoin käärmenäyttely. Se ei kiinnostanut. Sadesäällä sitä miettii missä voisi kävellä kastumatta ja katselee mahdollisuuksia lehdestä. Muistan muuten käyneeni käärmenäyttelylinja-autossa oppikoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla. Ihmisen muisti on kummallinen. Kyyt olivat ihan arkea kotikotona, mutta isot näyttelykäärmeet inhottivat.

Rairuohona kasvaa makoisia herneenversoja. Narsissit jäivät ostamatta. Mämmiä riitti tuokkosessa kolmeksi kerraksi. Yrttimausteet olivat päässeet loppumaan, ei vaan minä olin heittänyt ne pois syksyllä vanhentuneina samalla tavalla kuin vanhentuneet suurimat ja jauhot. Nyt muistan. Niin se oli. Etsimme niitä pitkäperjantaina. Nyt on kuivattua basilikaa, rosmariinia ja yrttisekoitusta ja tofua ja hapankaalia. Mutta tuli siitä vihannes-juures-soija-porsaankyljyspadasta syötävän hyvää muutenkin. Ja me säästimme niitä neljää vaniljakierrepullaa eilisiltaan asti, jos joku sattuisi poikkeamaan. Ja tänään löytyi se Papa´s Hand, jonka tiesin olevan jossakin mutten muistanut missä. Sillä voi niin kevyesti pilkkoa sipulit, omenat, lingota salaatin. Ei siihen sähköä tarvitse eikä uutta laitetta.

Arkirytmi on taas takaisin, siellä ja täällä. Jos ei jalan, niin autolla pääsee. Mutta sinä aamuna kun se usva lepäsi lammen jään päällä, kameran muistikortti oli jäänyt kotiin. En antanut senkään harmittaa. On harmaita kuvia kyllin. Näitä tämäntalvisia kirkkaita vähemmän.