Enkeleitä

Tarjuska-ystävä lähetti joulumieltä enkelikuvan myötä. Kiitän ja laitan kauniin tunnustuksen ja joulumielen tuojan kiertoon. Jaan sen eteenpäin kaikille tämän blogin ja kuva- ja tarinablogieni lukijoille. Jos haluat jakaa sitä eteenpäin linkittämällä haluamasi blogit, säännöt löytyvät Tarjuskan ja tietenkin Christmas Spirit Awardin luojan, Mistyn, blogista.

_____

Kokoonnumme toivon mukaan perheinä yhteen jouluaikaan. Minä olen arki-ihminen ja juhlat valmisteluineen tahtovat tuoda stressilisää. Kannan mukanani lapsuuden yksinkertaista joulua imellettyine perunalaatikkoineen ja pipareineen. Kinkku, perinteiset laatikot, joulupuuro ja sekametelisoppa ( ja aikoinaan myös lipeäkala), ja ah niin ihana rasvasilli, jonka esittelaitto oli minun tehtäväni siinä kuin voipalleroiden pyörittäminenkin.

Joulukuisia lehtiä katsellessa löydän ihan kauniita koristeluideoita ja valkoisia ja sinisiä ja kultaisia ja vaikka minkälaisia muotijouluja. Ja blogeista löydän varsinaisia jouluihmisiä. Olemme erilaisia, jokainen on kai oman kotijoulukulttuurinsa tuotos. Kun pidän sen mielessä, en ehkä vertaa omaa melko askeettiselta vaikuttavaa joulunviettoa toisten runsautta pursuaviin ruokapöytiin.

Yhdessäolo on tärkeintä. Ja leikki ja laulu. Lastenlasten kirkkaat silmät lahjakääröjen avautuessa alta aikayksikön. He tarvitsevat konkretiaa, so. kovia ja pehmeitä paketteja, mutta mielestäni meille aikuisille oikeastaan riittää joulun sanoma yksinkertaisuudessaan.

Itse muuten kuulin viime viikolla ensimmäisen kerran leikistä Antiikkikauppias ei myy mitään uutta. Sitä olisi hauska kokeilla vaikka tänä jouluna. Leikkimistä kannattaa kokeilla joulupukkia odotellessa, koska silloin ainakin lasten mielestä aika suorastaan matelee. Saattaa olla, ettei leikitkään silloin luonnu, kun ovat niin täpinöissään.