Ajan tiuhatahtisen kulun huomaa, kun pääsee vain harvakseltaan tapaamaan lapsenlapsia. Tuo iänikuinen kylläpä te olette kasvaneet kovasti on lipsahtaa ihan vahingossa. Heillä on tärkeämpiä asioita kerrottavaksi ja kannattaa olla kuulolla sen kerran kun on paikalla.Ajan riento konkretisoituu vielä rajummin, kun joutuu tai pääsee käymään jossakin tilaisuudessa, missä tapaa tuttavia kymmenien vuosien tauon jälkeen. Viime viikolla pistäydyin sellaisessa paikassa. Ruokailun lomassa katselin vaivihkaa kasvoja, joiden tunnistamisessakin oli vaikeuksia. Myöhästyimme, joten en ollut päässyt käsi-, katse- tai keskustelukontaktiin heidän kanssaan ennen tiivisohjelmaisen tilaisuuden alkua.
Kysäisin mieheltäni, kuulunko minä samaan joukkoon. Siis olinko muuttunut yhtä paljon? Elämä kohtelee meitä eri tavoin. Jostakin luin, että krooninen kipu vanhentaa sellaiset parikymmentä vuotta. En sitten jaksanut pitkän ajomatkan jälkeen istua kuuntelemassa sinänsä mielenkiintoisia historiallisia katsauksia minulle hyvinkin tutuista asioista. Piti poistua pöydästä. Kuljeskelin miestäni odotellessa aulatiloissa ja katsoin itseäni peilistä sillä silmällä. Valokuvissani en itseäni näe. Hyvä niin. Luokkakokoukset kuuluvat samaan sarjaan. Sattumalta tuli puheeksi myös perjantaina Suomen ensi-iltansa saanut elokuva Mitä meistä tuli?
Harva sanoo muuten suoraan, että oletpa väsyneen tai kipeän näköinen. Naprapaatti sanoi ja tutkiessaan MRI-kuviani sanoi minua tuunatuksi naiseksi. Enpä ollut tullut ajatelleeksi asiaa noin. Enkä pahoittanut mieltäni, koska asia on juuri niin.
_______
PS. En malta olla mainitsematta, miten oivan vinkin sain tuhattaitoiselta miniältäni. On olemassa laite (kuvassa), jolla saa helposti tehtyä vinokanttinauhaa. Minä en ollut koskaan kuullutkaan koko mikättimestä. Sanon sitä mikättimeksi, koska en tiedä sen nimeä. Olisinpa tiennyt aiemmin, että tuollainen on olemassa.
Se on sellaista. Vartiaisen Mikko sanoi, ettei viitsi mennä sukukokouksiin kättelemään Vartiaisia malliin Vatiainen-Vartiainen, noin 200 kertaa.
VastaaPoistaKalevi,
VastaaPoistaSellaista elämä todella on. Kyse ei tällä kertaa ollut kuitenkaan sukukokouksesta. Jollei kiinteää sukuyhteyttä ole, ihminen etsii muita viiteryhmiä itselleen. Sellaistakin elämää on paljon.
Kävin eräässä tilaisuudessa jossa muuan lapseton nainen, minua iäkkäämpi (70) paukautti meitä 'lapsellisia' katsellessaan. "Älkää nyt loukkaantuko mutta kyllä lapset naisen vanhentaa. Kävin luokkakokouksessa - 50 vuotta siitä kun saimme lakin - missä kaikkein parhaiten säilyneet naiset olivat naimattomat. Heidät vielä tunnisti. Iästä saattoi pyyhkiä parikymmentä vuotta pois."
VastaaPoistaNiin kai. Ehkä. Silti en vaihtaisi...
Kun täytin 50, sanoi tätini, että alan tulla vähitellen aikuisennäköiseksi. Siihen se aikuisuuteni loppuukin.
VastaaPoistaMikä tuo kuvassa oleva vekotin on?
VastaaPoistaLastu,
VastaaPoista"Lapsellisuutta" en minäkään vaihtaisi, mutta tämän kivun vaihtaisin. Sehän tekee kohadallani Elon laskuopin mukaan 40 ikävuotta. :)
Kalevi,
Elämänkaariteoria puoltaa sanomaasi. Keskivaiheilla aikuistutaan ja siitä laskeudutaan takaisin "lapsuuteen".
En tiedä vekottimen nimeä, mutta nimeän sen nyt tässä vinokanttinauhan silitysapuvipstaakiksi, sanokoon KOTUS mitä hyvänsä. Ja Prym, jonka tuote sen on.
Minä törmään tuohon vanhenemisjuttuun aika usein. Kun asuu kaukana ja näkee harvoin niin saa ihmetellä puolin ja toisin, tässä iässä se vaan on niin, jotkut säilyy kauemmin mutta kaikilla se kuitenkin joku päivä on edessä.
VastaaPoistaMikättimelle olisi tosiaan ollut käyttöä ennen, tuntamaton esine minullekin.
Sirokko,
VastaaPoistaNiin se on. Minäkin asun kaukana, periferiassa tässä maassa, vaikka kartalla melkein sen keskipisteessä. Ja oma liikkumiseni on hankalaa, kun en voi enkä saisi istua autossa pitkiä matkoja.
Kelpo laite tuo mikätin. Olen niin monet kerrat tuskaillut vinokanttien kanssa. Ne ovat kalliita ostaa eikä värejäkään riitä.
Heips, Liisa! Olet kuitenkin " mikätin - mäkätin - asteella" eli terveempi, hienoa! Nykyisin sekä vinokaitale-nauhoja että suorakaitalenauhoja vedellään siitä vaan silitysraudan alle pienien vekottimien avulla. Vaan sellaista hyvää mieltä kuin sinulla on, ei ihan vekottimilla luoda. Siihen tarvitaan ihminen, henki, sielu.
VastaaPoistaUtukka,
VastaaPoistaLuulisin, että tuo mikätin on sinulle ollut tuttu vekotin.
(Muuten olemme hankkineet sen aikoinaan suosittelemasi gädjetin kattilaan. Täältä blogeista saa hyviä vinkkejä, kun osuu oikeaan paikkaan.)
Vuoden aikana on syntynyt kaksi uutta lapsenlasta. Se antaa mummuun virtaa, ainakin ajoittain. Eikä haittaa, vaikka jonkin sauman joutuu välistä purkamaankin.