22. lokakuuta 2009

Kääntyy se

Tuolla aiemmin kerroin hetkeksi kyllästyneeni Mazzarellan pohdiskeluun sisäisestä vanhuksestamme tietokirjassaan (Kyllä, ko. teos näkyy olleen ehdokkaana Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi v. 2001, mitä en muistanut.) Kun kesä kääntyy. Kerronta nappasi minut uudelleen otteeseensa ja koin monta hykerryttävää hetkeä kirjailijan tarkka-aistisesta vanhusanalyysistä. Lukemattomat viittaukset saattoivat mennä ohi, mutta kirjailijan omat henkilökohtaiset terävät huomiot jättivät jälkensä. Pidän kirjailijoista ja toimittajista, jotka pukevat sanoiksi sen mitä itsekin olen ajatellut.

Minähän olen aika paljon surrut kohdalleni osuneita menetyksiä, varsinkin niitä jotka pakottivat jättämään työn ennenaikaisesti ja siinä samassa kapeuttivat sosiaalisen elämän. Elämä seisahtui kuin seinään ja tätä räpiköimistä on riittänyt. Sain ainakin yhden uuden ajattelumallin luopumisiin, mitä ikääntyminen on. Jos jokin asia on jäänyt tekemättä ja kokematta, voin ajatella että eipähän tarvitse ainakaan siitä nimenomaisesta asiasta luopua.

Toissapäivänä kapusin hissukseen rinnettä ylös. Tekisi mieli alkaa kävellä metsässä, paossa liikenteen melua. Ylämäki- ja alamäkikävely ei kuitenkaan ollut vielä hyväksi, mutta sainpahan kuulla ja nähdä käpytikan yhden keloutuvan männyn latvassa. Se on paljon se, kun tässä pihapiirissä lentelee päivittäin yleensä vain harakoita ja variksia. On toki näkynyt jokunen tilhi ja tiaisia.

Kuvassa räpiköi tietään ulos viime kesänä yhden lapsenlapseni haavilla pyydystämä pörriäinen. Se oli heinäkuuta se. Kohta pääsemme normaaliaikaan. Kesä kääntyy.

12 kommenttia:

  1. "Mielestäni vanhuudesta ja vanhuksista ei voi kirjoittaa liian paljon, koska me kaikki joudumme (toivottavasti) kokemaan sen. Itse haluan olla monta asiaa sitten kun olen vanha ja haluan myös kyetä elämään sen kanssa, että en välttämättä ollut tai tehnyt kaikkea mitä halusin, kun olin nuori.", kirjoitti Nattuli, jonka mainoslinkin poistin. Kommentti on suoraan kopioitu ylle.

    VastaaPoista
  2. Liisa
    Tässä yömyöhällä ehdin kerrankin lukea blogiasi, ja hyviä kirjoituksiahan täällä aina on.

    Ikääntymiseen liittyviä monia luopumisia täytynee opetetella jokaisen meistä, hyväksyipä asian kivuttomammin, tai kantapään kautta päätään seinään lyöden.
    Itselleni ovat molemmat tuntemukset tuttuja. Vaikka kyllä sinnittelyä ja vastarannan kiiskeyttäkin vielä löytyy! :)

    Tulipa monta kulunutta sanaparia!
    Se ikääntyminen! :)

    VastaaPoista
  3. Ollaan eletty kauemmin kuin moni muu - saavutus, joka toisilta puuttuu.

    VastaaPoista
  4. Leonoora,
    Ikääntyminen ei kai ole kovinkaan vetävä blogikirjoittelun aihe. Useat haluavat kieltää, ainakin häivyttää, koko kiistämättömän asian.

    Mukava kun pistäydyit! Hyvää sunnuntaita!

    Utukka,
    Samassa tahdissa aika kuluu, vaikka tekemisistä riippuen tempo tuntuu erilaiselta. Aika äkkiä muuten tuli taas tämä kellojensiirtopäivä.

    VastaaPoista
  5. Blogistasi löytyy aina ajattelemisen aihetta. Aivan uusi näkökulma on, että kun on jotain jäänyt paitsi elämässä, ei siitä luopumisen tuskaakaan tarvitse kokea. Tuo on aika lohdullista. Metsästin taas Mazzarellaa kirjastosta, mutta kaikki hänen kirjansa olivat menossa. Tällä hetkellä luen iltalukemisena (ääneen)Pompejia. Kirja kuvaa silloisten asiantuntijoiden päiviä akveduktin ja Vesuviuksen vaiheilla ennen suurta purkausta ja sen tapahtuessa. Kiinnostavaa tietoa luonnonilmiöstä ja sen aikaisesta elämästä. Laila ps. Hyvää alkanutta talvi- eli normaaliaikaa!

    VastaaPoista
  6. Hei! Kiitos kun julkaisit kommenttini. Jätän mainoslinkit pois ensi kerralla :)

    VastaaPoista
  7. Laila,
    Laita tilaukseen, ei niitä saa muuten lainaksi.

    Kirjoittaessa ajtukset vasta jäsentyvät, jos ovat yleensä jäsentyäkseen.

    Normaaliaikaan siirtyminen käy aina helposti. Keväisin ei niinkään. Tosin kello ei enää juuri sanele aikataulujani.

    Hyvää alkanutta viikkoa myös sinulle!

    Nattuli,
    Kommentit ovat OK, mutta mainoslinkkejä en todellakaan tänne halua. Jos haluaisin, niitä kai olisi blogissani näin monen vuoden jälkeen.

    VastaaPoista
  8. Viehättävä valokuva. Valo läpäisee hienosti oikean puoleisen siiven.

    VastaaPoista
  9. Pantteri,
    Kiitos! Makroilu on joskus mukavaa. Olen kuitenkin, kuvissakin, avarien maisemien ystävä.

    VastaaPoista
  10. Aika on aikamoinen ihme. Sen joutuu kohtaamaan ilman esikoulua.

    VastaaPoista
  11. Lastu,
    Aika yllättää. Toisinaan se matelee, toisinaan taas katoaa käsistä, mielentilan mukaan. Jälkimmmäinen on parempi.

    VastaaPoista
  12. Täällä on paljon tikkoja, palokärkikin, joita ei ole ollut yli kolmeenkymmeneen vuoteen, ja tulipäähippiäinen. Tiaisia on pilvin pimein. Tänään vielä näkyi kottaraisia ja järripeippojakin. Helmipöllö, suopöllö ja sarvipöllö ovat myös olleet tänäisiä vieraita.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!