Olihan se arvattavaa, että ihmiset puolipakotetaan pankki- ja luottokortillisiksi omatoimisiksi laskunmaksajiksi ja sitten kun korttiriippuvuus on totaalista, aletaankin periä maksu jokaisesta Otto- tai Anna-nostosta ja maksamisista erilaisilla päätteillä. Asiakas maksaa aina kaiken. Ei ole ilmaisia lounaita. Ei ole ilmaista rahaa.Puhutaan paluusta käteiseen, mutta mistä sitä käteistä enää saa. Viimeiset palkat käteisenä olen saanut 60-luvulla pesulassa Englannissa. Ja yhden kerran pankkilakon aikana opettajanakin. Olihan se ansio konkreetimpaa, kun setelit ja kolikot maksettiin puhtaana käteen. Kuutamokeikkoja en ole tehnyt. Hiukan kavahdan, kun minulle jossakin palvelussa ehdotetaan kuititonta vaihtoehtoa. Keisarille annetaan se mikä keisarille kuuluu. Ei yhteiskunta muuten pyöri eikä taida kohta pyöriä sittenkään.
Kortilla on raha siksikin, että piti ostaa vuonna 2005 ostettujen silmälasien tilalle uudet. Mainokset lupaavat euron kehyksiä ja suurinumeroisia alennuksia. Mutta eivät ne osu kaikkien kohdalle. Jos sattuu olemaan kaltaiseni nikkeliallerginen, moni ns. halpa vaihtoehto karsiutuu heti pois. Viikon verran silmälasien hankkiminen stressasi niin paljon, että päätin tehdä sen eilen. Ikänäkö vaatii monitehot, valoherkkä-ja kuivasilmäisyys erilliset suojaavat aurinkolasit. Ja lasku on sen mukainen.
Menojen tasaamiseksi jätän yleensä vaatteet ostamatta. On vanhoja käypiä sen verran, etteivät lapset ehkä vielä vaatetuksen takia äitiään häpeä. Poikkesin taas kirpputorilla. Viime kesänä pois heittämieni shortsien tilalle löysin uudet yhdellä eurolla. (Kirpparillakin oli muuten paljon myynnissä vanhoja lompakoita, joissa ei ollut kylliksi lokeroita nykyiseen "korttipeliin"). Tänä aamuna on sitten säästetty pesemällä mattoja moottoritien kupeessa ihanassa auringonpaisteessa. Yleensä siellä on ruuhkaa jonoiksi asti. Nyt pyykkäreitä saapui ihan sopivassa tempossa. Minäkin käytin mäntysuopaa ja juuriharjaa aamuvoimisteluna. Suurimman osan ajasta toki huolehdin vain veden riittävyydestä. Mukava suomalainen perinne tuo jokakesäinen matonpesu. Talkoomeiningin tuntua. Maton raidoista alkanut keskustelu kiertyi vaikka minne. Suosittelen.
Joo on se väärin, että jokaisella on pakko olla pankkitili. No onhan se yksi tapa valvoa meitä.
VastaaPoistaTäällä etelässä pelataan edelleenkin vain käteisellä, ja yksityiset firmat maksavat palkatkin suoraan käteen. Suomeen saapuessani olenkin sitten ainoa joka kassalla kaivelee euroja rahapussistaan. Eipä tule tuhlattua heräteostoksiin.
VastaaPoistaPankkitilipakko on käytännön syistä melkein hyväksyttävä, mutta luottokortteja - Kiitos, VAIN YKSI, niin pysyy laskelmat ja menot tiedossa ja kurissakin toivottavasti.
VastaaPoistaMenes nyt sitten rahan kanssa ostamaan, niin sitä seteliä tuijotetaan valoa vasten, eikä satasta kaikki uskalla edes hyväksyä. Ja pankit rahastaa estoitta. Korkojen lisäksi ne tiristävät jokaisesta pankkitapahtumasta palvelurahan. Joskus tuntuu, että Suomesta tuleva pieni puolikaseläkkeeni on liian rasittavaa pankkien toimittaa perille.
Luottokorttiyhtiö ei meistä yhtään tykkää, meillä ei ole - päinvastoin kuin luulisi - hyvää luottomainetta, koska maksamme koko summan aina heti, ja he eivät saa sitä toivomaansa 18% - 32% yliajan sakkoa.
"You're damned if you do, and you're dmaned if you don't. Mutta naatitaan kesästä. Matonpesu on hieno homma.
Amalia,
VastaaPoistaOlin opiskeluaikana puolipäivätyössä. Työnantaja velvoitti avaamaan tilin ja vielä tiettyyn pankkiin, vaikka opintolainani oli toisesta. Ehkä tuohon aikaan pankin piti olla samalla paikkakunnalla mistä palkkakin maksettiin.
Sirokko,
Joo, kassallahan kysytään yleensä "Pankki- vai luotto-?". Lapsetkin leikkii jo noita sanoja käyttäen. Ei juuri odoteta käteistä.
Jos itsellä jostakin syystä sattuu olemaan käteistä ja maksaa sillä, sitä ottaa totutusti sen kynän valmiiksi käteensä kuitatakseen sen setelin omaksi. :) Näin pitkälle se menee.
Utukka,
Oikeassa olet. Käteinen on katoavaista tai sitten sen oletetaan olevan väärennettyä, tai vähintäänkin pestyä.
Joku aika sitten jollakin paikkakunnalla löytyi eräästä vuokralla olleesta asunnosta rahakätkö. Ei ehkä sukanvarressa, mutta vastaavassa. Omistaja oli kuollut eivätkä jälkeenjääneet olleet "siivonneet kunnolla". Vielä siis löytyy vastarannan kiiskiä.
Luottokorttiasiasta ole kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Täällä isoja ostoksia tehdessä joutuu melkein väkisin rahoitusyhtiöiden korttiorjiksi, ellei pidä varaansa. Sanoo nimimerkki Kokemusta on. :)
Matoista tulee mieleeni entinen naapurini, joka muutti etelästä Savoon ja yllättäen soitti männä perjantaina (saaressa ollessani). On tehnyt inventaarion vanhemmiltaan perimänsä maalaistalon vintille, mikä pursuaa mumminsa kutomia räsymattoja. Hän halusi lahjoittaa niitä mökillemme. Kiitos!
VastaaPoistaRäsymatot ovat kauniit. Niissä on henki. Ja tunnelma. Otan ilolla vastaan hyvän naapurin mummon kutomat matot: toinen mökin lattialle, toinen kuistille.
PS
Pimeä työ ei minuakaan houkuta. Millainen olisi maailma ja palvelutaso, jos kaikki tekisivät työnsä ilman verokuittia. Mutta kun pesee räsymatot itse, ei kuitteja tarvita. Voi kuitata vain auringonpaisteen ja hyvän mielen. Siinä on saldoa ja elämän hohtoa.
Lastu,
VastaaPoistaRäsymattojen kutominen taisi olla melkein jokatalvinen puhdetyö maalaistaloissa. Kesällä leikattiin sormet kipeinä kuteita vanhoista vaatteista. 60-70-lukujen taitteessa alettiin tilaamaan säkeittäin uutta kangasta leikattavaksi ja peräti valmiita kuteita. Niissä matoissa ei ole enää samaa tenhoa, koska ei voi tunnistaa omia vaatteitaan sieltä raidoista.
On onni saada räsymatot mökin lattialle. Minä käytän niitä kotonakin. Muistaakseni jokainen lapsistakin on saanut matkaansa mummun l. äitini kutomia mattoja.
Kaikin tavoin totta mitä kirjoitat, Liisa.
VastaaPoistaTätä lukiessani kekkasin juuri, että itsekin olen jokin markkinavoima. On minulla kaupan kortti, johon voin siirtää rahaa kerralla kuukauden tarpeen ja saan vielä maksutapa-alennusta, kun vingutankin sitä enkä pankkikorttia. Tottakai jossain vaiheessa ne lakavat perä jotain maksua sen kortin käytöstä, mutta jospa sitten taas löytyy uusi keino.
Tämän kesän olen pitkästä aikaa ollut vakituisessa työsuhteessa, en freelancerina, kuten lukuisia kesiä tätä ennen. Se tarkoittaa, että on ollut säännöllinen rahantulo. Itse olen iloinnut siitä. Päivittäistavarakaupassa vain hinnat ovat tämän vuoden aikana nousseet sikamaisesti.
Et kokeillut rillien ostoa Tallinnasta?
Hei Kirsi,
VastaaPoistaMeilläkin taitaa olla samanlainen kortti. :)
Minä en uskalla tilata pokia netistä, mikä kai olisi mahdollista eikä minusta tällä kunnolla ole Tallinnaan matkustajaksi. Sieltä etelästä sinne on helppo piipahtaa. Väsyneenä ei jaksa kiertää edes yhden kaupungin kaikkia silmälasiliikkeitä.
Minä olen nyt ollut tk-eläkkeellä kymmenen vuotta, vaikka oikea eläkeikä on vieläkin täyttymättä. Tänä aikana indeksileikkuri on purrut reippaasti ja, sanovat tilastot mitä sanovat, kaikki hinnat tuntuvat nousseen.
Olen iloinnut puolestasi, että sinulla on se työpaikka. Järjestö on minulle perustamisesta asti tuttu.
Liisa, ovat nuo eläkeasiatkin perhetasolla tuttuja sattuneesta syystä.
VastaaPoistaVelipoika tosiaan kävi Tallinnasta hakemassa rillit, mutta hänpä asuu Turussa ja on suhtvapaa reissaamaan. Olivat paljon halvempia siellä nuo rillit kuin täällä Helsingissä. Itse olen päätynyt ostamaan erikseen yleislasit ja lukulasit. Monitehoista ottavat kamalaa hintaa eivätkä ne oikein käy minulle.
Olen ollut jo runsaan vuoden ajan nyt näissä hommissa. (Virallisesti elokuussa tulee vuosi täyteen.) Työ on mielekästä ja innostavaa. Suoraan sanoen en olisi uskonut, että jossain on oikeasti vielä työnantaja, jota ikärasismi ei riivaa. Nyt olen saanut sitten käyttää koko osaamistani ja vielä akateemista koulutustanikin täysin rinnoin.
Mutta Liisa, suoraan sanoen: olen iloinen siitä, että on kesä ja kesäloma. Olin kohtalaisen väsynyt lomalle jäädessäni. Nyt olen saanut vetää rauhassa henkeä eikä tarvitse surra tulevia toimeksiantoja.
(Olethan löytänyt työblogini?)
Kirsi,
VastaaPoistaSe meneekin niin, että työstä riippuen joutuu hankkimaan erilaisia laseja. Opettajana piti nähdä kauas ja lähelle (sic) ja pidimme silmälääkärin kanssa helpoimpana ratkaisuna monitehoja lasinvaihdon sijaan.
Päätetyöskentelyyn monitehot eivät sovi lainkaan. Siinä on oltava sopivat yksitehot, minulla vanhat lukulasit, jossa lukuetäisyys on karannut käsien ulottumattomiin. Nyt tuntuu siltä, että seuraavat saavat olla yksitehot ja lukulasit erikseen, koska kauko- ja lähinäkö alkavat olla niin kaukana toisistaan.Tuo tuntemus voi kyllä johtua nuukuudesta, jätin uusimatta välistä yhdet lasit.
Kyllä toki olen löytänyt työblogisi ja tilannutkin sen lukijaani. Ihmettelin itseksein, miten jaksoit sen pitkän reissun.
Hyvää lomaa! Olet lomasi ansainnut!
Niinhän tuo on. Vieläkin muistan äidinkielenopettajastani sen, että hän vaihtoi laseja, kun alkoi lukea jotain :)
VastaaPoistaTietokoneohjelmistot ovat kehittyneet käytettävyydessä valtavasti parinkymmenen vuoden aikana. Nykyisin pystyy taitto-ohjelmassakin tarkastelemaan samaa kohtaa kahdessa eri ikkunassa ja pikakomennot tomivat PC:ssakin kuin mäkillä.
Työblogi hakee vielä sekä muotoa että verkostoa, mutta alku on ollut ihan rohkaiseva.
Loma on ollut mukava; on saanut aamuisin nukkua niin pitkään kuin ünta on riittänyt ja olen vähän päässyt netissä vanhoja kavereitakin tapaamaan, matkailimme Pohjanmaalle ja Kymenlaakoon. Aiomme käydä molemmissa uudemmankin kerran.