Jotenkin utumaisia ovat juhannusmuistoni. Suursiivouksen muistan, permantokin saatettiin maalata juhannukseksi, koivut pystytettiin verannan kahtapuolen, saunottiin. Siis aattona. Kokkoa joskus viriteltiin lammen rannalle ehkä, koska kuivilla säillä ei olisi kaivossa riittänyt sammutusvettä. Hyttysiä hätisteltiin. Ei paistettu makkaraa. Saunakahvit juotiin. Tekiköhän äiti meille lapsille simaa, koska keitetyt mehut olivat todennäköisesti loppuneet juhannukseen mennessä? Vitivalkoinen pöytäliina teki juhlan, vaikka en muista mitään erityisiä juhannusherkkuruokia olleen. Kukkivia pihlajanoksia vietiin nukkuma-aittaan.Juhannusaamun kiireen muistan. Isällä oli sellainen temperamentti, että lähdön (minne tahansa) piti tapahtua nopeasti. Mutta mutta. Meitähän oli penskoja puoli tusinaa ja kaikki emme tietenkään osanneet pukeutua kyllin nopeasti. Emme kuitenkaan myöhästyneet kertaakaan naapurin kuorma-autokyydistä juhannuskirkkoon. Kirkolla tuntui (lapsellisesti ajatellen) olevan koko pitäjä. Juhlaa ja kesähellettä. Ikäluokat olivat isoja ja vuoden ainoa konfirmaatiopäivä oli juhannus. Oli myös juhannushäitä. Nykyään suosituin konfirmaatiopäivä on viikko ennen juhannusta eikä häitäkään enää tanssita juhannuksena, koska silloin ihmiset kaikkoavat omille tai vuokratuille mökeilleen.
Kunnonkokoiset juhannuskokot olen nähnyt vasta kaupungissa. Nyt ei ole kiire minnekään. Antaa juhlan tulla, vaikka on koleaa ja tuulista. Pihlajatkin ovat pudottaneet kukkansa sateen piiskaamina, syreeni vielä sinnittelee. Kurtturuusu ja juhannusruusu ovat avanneet ensimmäiset kukkansa. Sateen rummutusta kuunnellen toivotan kaikille hyvää juhannusta V.A. Koskenniemen sanoin.
Kesäyössä
Minä kuljen tuttua polkuain,
suopursujen tuoksu niin huumaa, -
sydän, hiljaa hetkinen rinnassain!
Yö henkii kaihoa kuumaa.
Hämy vihreä verhoo hongikon,
suosilmät niin vietellen läikkyy -
en tule, en tule, mun kiire on:
mulle toiset silmät väikkyy.
Vie polkuni järven pohjukkaan
läpi nukkuvan kylän laidan,
siellä harmaa veräjä raollaan
on keskellä harmaan aidan.
Sen veräjän takana odottaa
ilo, onni ja unhon huuma,
sua odottaa, sua odottaa
sinä sydän rauhaton, kuuma.
_____
Edit 19.6.
Vaihdoin kuvan tänä aamuna otettuun.
Jos et olisi maininnut juhannuskirkkoa niin olisin kuvitellut että kirjoitat minun muistojani, vielä ne puolitusinaa lasta ja hätäinen isäkin :)
VastaaPoistaNyt vanhemmiten nostalgiaan uponneena Koskenniemen Kesäyö kolahti syvälle, kiitos siitä.
Minun juhannukseeni kuului punainen juustokeitto . Sitä keitin tänäänkin koko päivän . Maitoa kokkareisiin oli 20 litraa ja liemeen muutama litra kaupan maitoa . Iso keitto tuli , mutta syöjiä riittää . Tutut tietävät että keitän .
VastaaPoistaTunnelmaa kaipailin ja nyt tuo Koskenniemen runo kolahti niin , etta väreet kulkee pitkin selkäpiitä . Pihlaja kukkii , kesä vehreimmillään . Eipä tässä muuta kaipaakaan . Hyvää Juhannusta .
Sirokko,
VastaaPoistaVoi miten monta tarinaa erilaisista juhannuksista nouseekaan mieleen. Vanhat runot kolahtavat. Olen huonosti tutustunut uudenpiin. Mitä juhannuksen viettoon tulee, nyt on ohjeet piirun päälle lehdissä syömisiä myöten.
Aikoinaan isät eivät juuri asetelleet rusetteja pienten tyttäriensä hiuksiin. Kun oli itsellä valkoinen paita ja tärkätty irtokaulus paikallaan, toisten olisi pitänyt olla valmiit. Nykyisät toimivat vallan toisin.
Kyllimarjaana,
En ole kuullutkaan tuollaisesta keitosta. Aina oppii uutta. Ternimaidosta valmistettu uunijuusto oli alkukesän herkkuja, sen muistan.
Hyvää juhannusta sinulle ja hyviä hetkiä keiton parissa. :)
Lapsuudenmuistoihini kuuluu hytisyttävän kylmät ja sateiset juhannuaattoillat kokon äärellä, kintut itikanpuremilla ja makkaran paisto. Lähistöllä soi hanuri tai kaksi, vanhaa kevyttä musiikkia niin, että järven ranta raikasi. Sukulaismiehet ne siinä soittivat tottuneesti yleisön pyynnöstä milloin mitäkin.
VastaaPoistaHyvää juhannusta!
Lämmintä ja leppoisaa Juhannusta Sinulle.
VastaaPoistaAmalia,
VastaaPoistaKiitos samoin! Näin kukonlaulun aikaan lämmintä 9 astetta ja taivas pilvessä. Silti juhannus!