Aurinko paistoi kesänlämpimästi ja tulomatkalla huomasin jo ahomansikan ja metsäorvokin avanneen nuppunsa. Valkovuokot ja lemmikit värittivät myös vielä keväänpaljasta maanpintaa. Koivunkannot itkivät mahlaa. Kielot olivat nousseet, mutta kukkavanoja ei vielä näy eikä ensimmäinenkään tuomenkukka ole avautunut. Mustikka kukkii. Olisipa kimalaisia. Vesi on jo lämmennyt niin paljon, ettei minulla heti ollut kiire takaisin sisälle. Viikonlopun hiljaiset aamuhetket tyvenen veden äärellä ovat rauhoittavia.
Aamiaisen jälkeen istutin vesilasissa juurtuneen uuden vanhakantaisen paavalinkukan. Teeruusun nuppu tuoksuu jo - ruusulta. Keräsin pikaisesti välttämättömiä, kuten kumisaappaat, aurinkolasit, käsineet, lääkedosetin, aurinkovoiteenkin. Ovat jo usean päivän luvanneet sadetta, mutta täällä ei vain jaksa sataa.
Nyt sitten istun kylässä tietokoneen äärellä ja minulla on kaksi innokasta oikolukijaa, ekaluokkalaisia. Opettajat kuuluvat olevan lomautettuna, mutta nämä tytöt ovat siitä huolimatta olleet koulussa koko ajan. Ajattelin muka olla avuksi, kun pihalla möyrii pieni kaivinkone. Salaojitusta, kivien keräilyä, maanmuotoilua. Uusien asuinalueiden tavanomaista puuhaa. Tartuin rautaharavaan, mutta selkä ei pitänyt siitä lainkaan. Eikä tykännyt lapiostakaan. Siitepölyallergian takia tytötkin ovat juuri nyt sisällä. Ja Oskarikin. Tarvitaan minua ainakin ottamaan esiin liian korkealla olevia leikkitykötarpeita, piirtämään väriliiduilla, pelaamaan Scrabblea. Tuli onneksi tasapeli. Tuntuvat viihtyvän hyvin keskenäänkin. En minä perässä pysyisikään.
Voi että ihanalta kuulostaa nuo sinun aamu-uinti rituaalisi. Päivä alkaa hyvin.
VastaaPoistaPantteri,
VastaaPoistaTarkoitus olisi saada liikettä todella jäykkään olemukseeni. Siellä kylmässä on pakko liikkua. :)