Pihoilla, toreilla ja puistoissa

Aurinko on kulkenut myötä koko viikonlopun ajan. Sen aistii ihollaan, poskia kuumottaa, vaikka en aurinkoa ole ottanutkaan. Puolivarjoisessakin paikassa puuhailu riitti.

Leikkimökki oli siivottu ja järjestetty. Samassa tilassa, johon isovanhemmat saisivat pysyvästikin muuttaa, toimi kahvila ja kauppa. Lompakko annettiin käteeni, etten voinut luistaa ostosten teosta rahan puutteen vuoksi. Nykylapset osaavat kassööriä leikkiessään kysyä: "Pankkikortti vai visa?" ja sujuvasti nykäistä kortin pöydänreunaa vasten. Tällä erää myyjä oli alle kolmevuotias. Hän ei vaatinut allekirjoituksia.

Ulkona rakenneltiin purjeveneitä, jokaiselle oma. Tarvittiin puupalikoita, saha, porakone, purjekangasta, puuliimaa, puukko, rautalankaa, piipunrassia, santapaperia. Aikuisten apua. Kukkakepistä sai juuri sopivanmittaiset mastot. Veneiden vesikelpoisuus testattiin seuraavana päivänä lasten vannassa verannalla. Siitä saisi oman tarinansa.

Kävelin nuorimmaisen kanssa jossakin välissä (en millään muista missä järjestyksessä ja mitä kaikkea, mutta joka tapauksessa) hetken jollakin kirpparilla ja teimme riemastuttavan löydön. Melkein ehjä lasten silitysrauta. 50 senttiä. Olin aiemmin silittänyt pari puseroa ja mekkoa kerhon kevätkirkkoa varten. Pienet kädet tuppasivat kovin lähelle ja varoittelin raudan ja vastasilitetyn vaatteen kuumuudesta. Oppi meni heti perille. Ihanalla omalla silitysraudalla silitetyt vaatteet viilennettiin huispauttamalla niitä ilmassa. Isompi prinsessa keksi käyttää niitä peräti leikkijääkaapissa.

Euroviisuja yritin katsoa. Se oli jo liikaa. Ajattelin rentouttaa selkää ja mieltä lepäämällä shaktimatolla jonkin aikaa ennen nukahtamista. Olinkin nukahtanut niille sijoilleni ja heräsin vasta neljältä. Edellinen kyseenalainen ennätys oli kolme tuntia, nyt meni ainakin neljä ja puoli.

Kevät oli paljon pidemmällä etelässä kuin täällä. Vaahterat, kirsikkapuu ja tuomi olivat kukassa. Norjanangervo myös ja keto-orvokki. Kielo jo nupulla. Valkovuokkoja lehto valkoisenaan ja rentukat täydessä kukassa meren rannassa. Koivuissa oli isot lehdet. Tulomatkalla näytti, että pakkanen olisi puraissut koivun lehtiä. Väri oli muuttunut perjantaiaamuisesta. Menomatkalla vihreän kymmeniä sävyjä oli mukava seurata. Lehtikuusen vihreä aina yllätti ja koivukin kuusen vihreää vasten.