Tänään 50v

Otsikko ei nyt tarkoita lainkaan, että minä olisin nuorentumaan päin (muuta kuin kuin tulemassa lapseksi jälleen), vaan päivittäistä Ylen ohjelmaa. Radio on auki äänitapettina melkein koko ajan. Välistä sitä komppaa astianpesukoneen surraava ääni, ikkunoiden ollessa auki lintujen siritys, aika harvoin rantatietä kulkevat moottoroidut kulkuneuvot, melko usein kävelysauvojen rytmikäs tikutus jo paljastuneeseen hiekkaan tai naapurin remontin aiheuttamat yllättävätkin äänet.

Kuuntelen mainittua ohjelmaa yleensä aika keskittyneesti. Odotan, milloin sieltä tulisi sellainen 50 vuoden takainen uutinen, jonka ihan oikeasti vielä muistaisin selvästi. Tuolloin uutisvirta ei ollut jatkuvaa eikä päällekkäistä. Toistoa toiston päälle. Nykyäänhän olemme niin lyhytmuistisia, että kesken uutislähetyksiä (ehkei ihan kesken, mutta ainakin lopuksi) kerrataan, mitä tuli sanotuksi. Repetitio mater studiorum. Verkosta lisää samaa asiaa, TV-ohjelmat radioitse... Et voi olla kuulematta. Silti et muista.

Tänään mieleeni jäi maininta Lasse Liemolan kappaleesta Anna pois (kitarahan se oli...) Mainittiin myös säveltäjä Händel. Ja joku lintutauti, jo silloinkin. Sitäkin mielenkiintoisempaa, kun eilen lukaisin läpi Meri ja Untamo Utrion Pois pula, pois puute Kun kansa selviytyi. (Tammi 1994.)
Sotien jälkeen on ollut todella tiukkaa ja puutetta kaikesta. On minulla jokunen sota-ajan jälkeen Amerikan sukulaisen lähettämä kirjekin, jossa luetellaan yksityiskohtaisesti, mitä lähetetyissä paketeissa oli ja kenelle mikäkin tuote (käytetyista rautanauloista alkaen) oli tarkoitettu.

Ikävältä tuntui lukea mustan pörssin keinottelijoista ja vähien ruoka- ym. tykötarpeiden epätasaisesta jakautumisesta tarvitseville. Paperista tehtiin liinavaatteita, puusta ja narusta jalkineita, opetettiin paikkaamaan jo kerran käännettyjä vaatekappaleita, purkamaan sukkia langan uudelleen karstaamista ja kehruuta varten. On sitä ennen osattu penniä venyttää. Venyvätkö sentit? Eräässä TV-mainoksessa niitä tulee ihan itsekseen...