Minä en tiennyt internetistä yhtään mitään, kun aikoinani pidin päivänavauksen informaatiotulvasta. Se oli joskus 80-luvulla. Nyt tietoa pukkaa entistä enemmän joka suunnalta. Kaapelitelevisiossa riittää maksuttomia kanavia liiaksi asti.Jos luulet jääneesi jostakin ohjelmapätkästä paitsi, se saattaa löytyä YLEn Areenalta tai maikkarin Katsomosta. Jokaisella lehdellä on omat sivustonsa verkossa ja käsittääkseni ainakin tilaajat voivat rekisteröityä ja hakea tausta- tai lisätietoja niiltä. En ole ehtinyt. Yhden ainoan kerran olen lähettänyt radioon viestin toimittajalle.
Tutkailen silloin tällöin omien blogieni tilastoja. Kuvien katseleminen näyttää olleen huomattavasti suositumpaa kuin tekstien lukeminen. Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Siitäkö johtuu kuvablogien suosio? Kamera siis yhdistää. Lapset tahtovat heti nähdä, millainen heidän kuvastaan tuli. Aikuiset eivät enää välitä. Digikuvaus on jokapäiväistynyt. Katselin äsken telkkarista viimeisen (13/13) jakson ohjelmasarjasta Luontokuvaajan matkassa (tiistaisin Luontohetki TV1). Harmi etten huomannut sitä heti alussa. Toivottavasti sarja tulee joskus uusintana.
Olin nukahtaa viiden maissa. Piti liikuskella. Keittää pikakahviakin. Mutta uni kaikkosi oitis, kun Travels to the Edge with Art Wolfe alkoi. Hän kiertelee kuvaamassa kameraltakin suurimmaksi osaksi piilossa säilyneitä paikkoja, kuvaa luontoa ja ihmisiä ja samalla kertoilee, mitä, miten ja miksi hän aikoo kuvata. Antaa kuvattaviensakin käyttää kameraansa. Siis opettaa ihan hauskalla tavalla. Nämä olivat todella kiehtovia matkoja maailman laidalle. Ehdin valitettavasti nähdä vain kaksi viimeistä osaa.
Teksti ja kuva voivat olla myös ristiriidassa. Olin juuri lukenut Leena Landerin romaanin Käsky. Romaanista on tehty elokuva ja katsoin YouTubesta sen trailerin saatesanoin "Aki Louhimiehen kaunein elokuva". Aihe mitä kauhein, elokuva mitä kaunein. Jouduin miettimään, olinko ymmärtänyt väärin. Pitäisi tietysti katsoa koko elokuva ennen kuin sanoo mitään. Tulipa nyt kuitenkin sanottua.
Se Luontokuvaajan matkassa oli tosi hieno sarja. En minäkään kaikkia osia nähnyt, mutta aika monta kuitenkin.
VastaaPoistaTähän blogkaamiseen. Toisten kuvia on kiva katsoa ja ihailla sitä taitoa mikä toisilla on kuvatessa. Niin kun siinä sarjassakin. Tulee himo oppia kuvaamaan samalla tavalla. Ihan vaan muutaman mainitakseni Irman ja Harakan kuvat ovat kerrassaan upeita.
Minun kokemukseni kirjoista elokuvattuna ovat enimmäkseen huonoja. On joitakin elokuvia, joista ei tunnista kirjaa lukeneensakaan. Mutta se on ohjaajan ja käsikirjoittajan harteilla, mitä he näkevät ja ymmärtävät kirjasta. Tai HALUAVAt nähdä ja tuoda esiin. Kirjaa lukiessani olen tietenkin itse ohjaaja ja editor.
VastaaPoistaAmalia,
VastaaPoistaNiin on. Irman kuvat ovat tuttuja. Pitääpä tutustua Harakan kuviin.
Utukka,
Samoin on minulla. Siksipä vain toinen. Siis joko luen kirjan tai katson elokuvan. Eipä tarvitse harmistua. Nämä ovat niitä näkemys-asioita.