Ensimmäisiä

Ikkunanäkymätuntumalla monikin päivä on jo näyttänyt keväisen lämpimältä. Pakkasmittari on kertonut karua kieltään. Vasta eilen näin ensimmäisen sinivuokon eteläpihamme lämpimimmässä nurkassa. Se oli pakkasista kärsinyt, puoliksi valkoterälehtinen.

Ensimmäisen kerran tänä keväänä naapuri oli istahtanut verannan portaalle postinhakureissullaan. Kuvasin myös ensimmäiset krookukset ja näin kärpäsiä ulkona. Perhosia vain puuttui. Kävelin ensimmäisen kerran kumisaappaitta silloille asti tarkistamaan jäätilanteen. Niin epämiellyttävää kuin nostosillan tärinä onkin, kävelin kuvaamaan syvää sinistä. Sillan alle minusta ei ollut menijäksi. Vähäinen vapaa vesi lepäsi tyynenä ja peilasi sinistä.

Vuosi sitten näimme Laukaassa jo karjaa ulkona. Radiosta kuulin Yrjönpäivän vastaista, siis viime, yötä kutsutun huutoyöksi. Karja oli tapana laskea silloin ulos. Ei nyt. Ensi yöksikin luvassa pakkasta ja aamulla varhainen lähtö.

Vanhassa harakanpesässä on vipinää, liekö riitaakin, koska ainakin neljä harakkaa kieppuu ja lentelee sen ympärillä ja ruokailee lumen alta paljastuneissa kohdissa. Koivu on niin pahasti edessä, ettei pysty kunnolla kiikaroimaan. Ikkunalaudoilla vihreä lisii. Passiflorat hakevat tukea milloin verhoista, milloin naapuriruukussa kasvavasta kukasta, ellen pidä varaani. Sääli irroitella tiukkoja kierteitä. Mahdotonkin. Toisessa teeruusussa on nuppu! Seuraan sitä päivittäin. Avautuukohan se sillä aikaa kun olemme poissa kotoa?

Kävin myös ensimmäisen kerran Alexander-tekniikkatunnilla(tietoa täältä). Kaikki kivet on käännettävä.