Onko laitaa

Ainakin jännitystä. Pitkästä aikaa matkustamiskokeilu yksin. Uusi punainen mahdollisimman kevyt vetomatkalaukku. Mukaan ei juuri mitään. Sitä pystyy joko työntämään tai vetämään selkä suorana. Taksi haki sen pyynnöstä ovelta. Matka lentoasemalle maksoi lähes 25 euroa. Ajoissa netistä varattu Blue One-lento maksoi kaksi kertaa taksimatkan verran! Perillä Vantaalla jouduin Ulos-viittoja seuraamalla ulkomaan terminaaliin. En ymmärrä miten. Ehkä niitä viittoja oli muihinkin tuloauloihin. Tottumattomuutta. Vastaanottokomitea ei olisi löytänyt 20 minuuttia etuajassa kaupunkiin pöllähtänyttä vierastaan ilman kännykkää. Eläköön kännykät!

Mutta nuo jotenkin suhteettomat hinnat minua ihmetyttävät. Miten melkein tyhjän koneen kannattaa kuljettaa matkustajat puolessa tunnissa pilvien päälle ja kohta takaisin tee- ja kahvitarjoiluineen, kun maan kamaralla kulkeva taksimatkakin on niin kallis? Sama oli paluumatkalla. Elämäni ensimmäisellä e-lipulla matkustaen säästin taksimatkan verran, kun en valinnut nopeinta raidekulkuneuvoa l. pendolinoa. Sen kulku on vielä kokonaan testaamatta. Olisiko vauhdikkaampi kulku tasaisempaa? Ja taas taksimatka asemalta kotiin maksoi kutakuinkin puolet eläkeläisen junalipusta. Lippu oli kännykässä tekstiviestinä. Olihan se outoa ojentaa kännykkä konnarille lipun asemasta.

Jos lentokone menomatkalla oli tyhjää täynnä, niin paluumatkalla juna oli aivan täysi. Opiskelijoita, töistä palaajia. Ikäihmisiä vähemmän. Matkan varrella viisi entistä kotipaikkaa. Ajatuksia, haluaisinko muuttaa johonkin niistä takaisin. Miellyttävä vierusmatkustaja, joka siirsi kirjansa heti sivuun, kun sai juttuseuraa. Maailma on pieni. Yhteisyyttä löytyi yllättävän paljon.

___

PS. "Elokuva" on ihan itse tehty Picasalla. Sen lataaminen Bloggeriin vei todella kauan, mutta tulipa kokeiltua.