Tupa on hiljainen. Kuuluu vain kiikkustuolin tasainen unettava keinunta ja kissan kehruuääni. Pappa rapisuttaa sanomalehteä öljylampun hämärässä valossa. Kellokin raksuttaa raukeasti. On vielä viileää, vaikka hellaan on viritetty valkea. Pannukahvi tuoksuu.
Pikku-Helvi nukkuu hetekan pohjalla pitkällä seinällä. Jostain syystä sitä ei ole nostettu illalla ylös. Punaviolettisiniruutuisen täkkinsä alla Helvi alkaa kuitenkin heräillä. Hän kuulee kevyen unen läpi, miten äiti tulee jo sisään navetalta. Lehmät on lypsetty. Samalla kylmänvire hivuttautuu kynnyksen yli lattiatasossa olevaan yösijaan. Nuoremmat sisarukset nukkuvat pönttöuunin kupeessa kamarissa. Oven ollessa kiinni sinne ei kylmä kiiri joka oven aukaisulla.
"Miksi ette ole herättänyt Helviä. Alkaa tulla kiire." hätäilee äiti isälleen.
Pappa kopaisee Helviä jalasta täkin läpi. Helvi ei ole heräävinään. Häntä väsyttää niin kovasti. Tuvan lattia on kylmä. Keskellä lattiaa on kantikas jakkara, jonka päällä on pesuvati, saippua ja hammasharja. Ne odottavat pientä koululaista. Paitsi keskiviikkona. Se on vapaapäivä kansakoulun ensimmäisen luokan oppilailla. Helvi kyllä muistaa, mikä viikonpäivä tänään on. Vaikka koulussa on ihan mukavaa, vapaa keskiviikko tuntuu hyvältä. Ajavat naapurin tukkeja koulumatkan varrella. Rekiteitä menee ristiin rastiin. On seurattava puhelinlankoja, ettei eksy. Jännittää vähän, milloin on hypättävä hankeen alta pois.
"Antakaa minun nukkua vielä. Nythän on keskiviikko", vastaa Helvi ja kietoo täkin tiiviimmin ympärilleen. Nuoremmat sisaruksetkin nukkuvat vielä. Kunhan hellassa on palanut vielä pari uunillista klapeja, on lämpimämpi nousta päivän puuhiin.
- Niinpäs onkin. Miten se pääsi unohtumaan? Kukahan lapsista herää tänään ensimmäisenä?, tuumaa äiti ja ottaa ahkeruuskupillisen kahvia hellan kulmalla aina lämpimänä olevasta kahvipannusta ja etsii samalla esiin ompeluksiaan. Pappa avaa radion.
______
Tarinamaanantain 61.aihe on Keskiviikko
Onko oikeasti kansakoulun ensimmäisellä luokalla ollut keskiviikko vapaa? Siitä ei taida ihan hirveän kauan olla kun lauantait ovat vielä olleet koulupäiviä...
VastaaPoistaMoni koulupäivä ei muistu mieleen, mutta vapaapäivä tunnelmineen tulee eläväksi (lukijallekin) kuin juuri olisi sen 'autuuden' kokenut.
VastaaPoistaMaassa maan tavalla. Loman syyt ovat paikkakuntakohtaisia. Saksassa asuessamme koululaiset saattoivat saada pyrypäiviksi 'lumilomaa', koska oppilailla ei ollut talvikenkiä (ei rahanpuutteen vaan vähäisen tarpeen vuoksi). Lapsillemme tämä on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Ei mene tämän poissaolon syy läpi Suomessa :)
Hansu,
VastaaPoistaKyllä se totta oli 50-luvulla. Se oli sen ajan pehmeä lasku kouluun. Ainakin omassa kansakoulussani, jossa oli vain alaluokka (I-III) ja yläluokka (IV-VII). On siinä ollut opettajalla eriyttämistä. Monessa kyläkoulussa oli opettajapariskunta töissä, vaimo alaluokan opettajana ja mies yläluokan. He asuivat koululla.
Lopetin koulun vuonna 65. Silloin ainakin vielä olimme koulussa lauantainakin. Koulua oli lauantaisin vain kello 13 saakka.
Lastu,
Saattaa olla, että vapaa keskiviikko ei ollut maan tapa. En ole tutkinut asiaa. Ei se kyllä vastoin lakejakaan ollut, koska muistan myös tarkastajan käynnin koulussa.
Ekaluokkalainenkin sai tuolloin pyynnösrä esim. puintilomaa. Muisto siitäkin. Pakkasrajoja ei ollut eikä koulukuljetuksia. Miten lie valtion/kunnan rahat riittivät tiiviin kouluverkon ylläpitämiseen silloin?
Kaunis tarina.
VastaaPoistaOh-show-tah hoi-ne-ne,
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
Mukava lukukokemus. Pienen työtön muistoja niin elävästi, että mieleen piirtyy siihen aikaan sopivia kuvia.
VastaaPoistaNoista keskiviikon vapaista minulla ei ole tietoa, mutta perunannostovapaat ja puolukanpoiminnat muistan hyvin ja lauantain koulupäivät.
Muistoja herättävä tarina. Kakluunit ja hetekat.
VastaaPoistaEnnen oli kaikki niin tunnelmallista ja kotoista, vai kultaako aika muistot.
Elma ja Arleena,
VastaaPoistaEnnen oli ennen, nyt on nyt. Kultaako aika muistot vai valikoiko muisti?
Kylla, luultavasti niin se on
VastaaPoista