En malta olla mainitsematta tässä, että digikuvaus on lisännyt kuvieni määrän liiallisuuksiin. On opittava karsimaan raskaalla kädellä. Jos kuvat jäävät vain kovalevylle tai levykkeille, niillä ei ole oikeastaan mitään virkaa. Minulta ei juuri kukaan ole kysynyt tai pyytänyt kuviani mihinkään. Enkä ole törmännyt luvattomaan käyttöönkään. Ellen bloggaisi, en ehkä kuvaisikaan. Nämä kaksi asiaa tuntuvat liittyvän saumattomasti yhteen. Alkuvuoden kuvat löytyvät ainakin toistaiseksi säpissä olevasta blogista.
Viehätyin Wordpressin Monotone-pohjaan ja siirryin julkaisemaan loppuvuoden kuvat siellä.
1. Mitä aihetta kuvasit eniten vuonna 2008? Keskityitkö johonkin vai kuvasitko kaikkea mitä eteen tuli?
Monenlaista tuli kuvattua. Kaupunkia, maaseutua, kukkia, hyönteisiä, valoa ja varjoja, kuvajaisia, perhettä tietenkin. Kiersin myös kuvaamassa elämäni kouluja. Koska pääsen liikkumaan melko vähän, olen leikkisästi todennut, että pitänee muuttaa toiselle paikkakunnalle, koska olen kohta kuvannut kaikki Kallaveden kaislat.
2. Osallistuitko Valokuvatorstaihin tms. kuvahaasteisiin vuoden aikana?
Osallistuin Valokuvatorstaihin muistaakseni joka kerta. Alkuvuoden kuvat löytyvät täältä. Loput täältä. Osallistuin myös Sky Watch Fridayn (jonka löysin Tanssivan harmaan pantterin kautta) haasteisiin muutaman kerran, mutta luovuin siitä, koska se edellytti kiertämistä kommentoimassa toisia. En jaksa istua tai seistä niin paljon koneella.
3. Mistä vuonna 2008 ottamistasi kuvista pidät itse eniten? (Onko se yksittäinen kuva vai kuvasarja tai kenties jonkun toisen ottama kuva? Voit perustella valintaasi tai pitää syyn omana tietonasi.)
Julkaisemistani kuvista suosikkini on tämä Kampaajalla. Eniten pidän kuitenkin oheisesta kuvasta jääsohjon läpi rantautuneesta veneestä. Kuva on otettu aatonaattona. Järvi sai jääkannen seuraavana päivänä. Kuva kuvaa omaa elämääni. Vielä olen "rantautunut" jokaiselta reissultani, vaikka elämä kaikkineen on kuin syvässä sohjossa rahjuistaisi. Toisten ottamista kuvista pidän kovasti Iineksen kuvasta Herkuttelijat. Todellinen väriläiskä ja piristys vielä jatkuvaan kaamokseen.
4. Mitä opit kuvaamisesta vuonna 2008?
Opin, etten ole kummoinenkaan kuvaaja, koska omasta mielestäni parhaat kuvat ovat sattuman satoa. Saan ideoita toisilta kuvabloggaajilta. Olen kokeillut uusia kuvakulmia, tiiviimpiä rajauksia. Otan liikaa kuvia. Jos olen sisällä ja näen kuvattavan asian ulkona, sinne on turha rientää, koska valo ja kaikki liikkuvat eläimet ovat minua nopeampia. Kärsivällisyyttä tarvitaan. Yleisesti ottaen on turha räpsiä kuvia auton ikkunan läpi. Jos nimenomaan tahdon lähteä kuvaamaan, se kannattaa tehdä yksin. Suomen läpikulkuajomatkoilla ei ehdi pysähdellä.
5. Hankitko jotakin uusia lisälaitteita, uuden kameran tms. vuoden aikana? Oletko tyytyväinen hankintaasi?
En ole hankkinut mitään uusia lisälaitteita. Entinen kamera on jostakin syystä mennyt rikki. Se pitäisi viedä korjattavaksi. Aikani meni oikeastaan vanhojen skannattujen diakuvien puhdistamiseen ja niistä kokoamieni kuvakirjojen tekemiseen.
6. Mitä suunnittelet kuvaavasi vuonna 2009?
Aika harvoin minulla on selvä tavoite muulloin kuin lapsenlapsia kuvatessa. Joskus usva, sumu, jää. Yleensä kuvattava asia vain tulee eteen, koska pokkari Ixus on melkein aina mukana. Tämän kodin tilat toki voisin kuvata, sillä kuvakirjoja laatiessani oli mielenkiintoista nähdä entiset kodit kalusteineen. Siis ajan- ja arjenkuvausta.
Samalla kiitän lukijoitani menneestä vuodesta ja toivotan hyvää alkanutta vuotta 2009!
Toivottelen Sinulle, Liisa, upeita sattumia - sanallisia sekä kuvallisia - alkaneena vuonna. Mutta ennen kaikkea elämän rikkautta, rakkautta ja mielenrauhaa.
VastaaPoistaKiitos, Ellinoora, toivotuksistasi. Kaikki niin tarpeellisia. Samaa toivotan myös sinulle itsellesi.
VastaaPoistaKuvien suuri määrä alkaa olla minullekin suorastaan ongelma. Mitä niillä kaikilla tekee? Blogi vaatii omansa, perhekuvia pitää olla, mutta ne kaikki muut... ja niitähän piisaa. Poiskaan ei raaski heittää.
VastaaPoistaEhkä kuvaamisessa(kin) on tärkeintä tekemisen prosessi, kiinnostus näkemiseen ja sen taltioimiseen.
Se täytyy sanoa, että kameran kanssa kulkeminen auttaa pysähtymään, näkemään. Ehkä merkitys onkin siinä.
Blogikirjoituksissasi kuvat tukevat hyvin kirjoitustesi sisältöä, avaavat, maustavat ja rikastavat. Aatonaaton kuva ja kampaajalla ovat upeat!
VastaaPoistaKuvauksellisia hetkiä ja retkiä!
Maijamuru,
VastaaPoistaNiin se on. Samanoloisia kuvia miltei samasta paikasta on lukemattomia eikä osaa päättää mikä on se paras. :)
Totta tuo havainnoinnin tarkentuminen kameran kanssa kulkiessa. Näkee enemmän kuin ennen. Tänäänkin taas, koska täällä paistoi ihan oikea aurinko.
Haavetar,
VastaaPoistaNiin on yleensä tarkoituskin, vaikka ei se aina toimi. Tulin aikoinaan aloittaneeksi kuvablogin ajattelemattomuuttani. Valokuvatorstai-kuvat olisivat kyllä mahtuneet tänne toisten sekaan.
Tänään oli hiukan liikaa pakkasta ja viimaa. Talvella joskus on. :)
Toisia on ja mukava kuvata. Vaan niitä kuvia ei kuitenkaan mielellään laita verkkoon, vaikka niitä on mukavin katsella sitten isona.
VastaaPoistaIsopeikko,
VastaaPoistaPidän visusti rajaa siitä, mitä kuvia laitan tänne verkkoon. Maisemia, yksityiskohtia ja sen sellaista.
Peikko sen sijaan kuvaa sanoillaan niin upeasti, etteivät tarinat digikuvia kaipaa lainkaan. :)
Muistin minäkin kirjoittaa kuvaustilinpäätökseni, kun näin tämän kirjoituksesi. Totta on, että kuvia ottaa liikaakin, mutta silti ei aina yhtään hyvää. Liikaa tulee silti säästettyä huonojakin otoksia, kun koneen muistissa on tilaa.
VastaaPoistaIinuska,
VastaaPoistaKuvaamisen halpuus ja näennäinen helppous innostaa räpsimään kuvia. Todelliset taiturit pääsevät varmaan vähemmillä otoksilla. En jaksa tarpeeksi perehtyä kameran kaikkiin asetuksiin ja hienouksiin. Menen siitä missä aita on matalin... :)
Unohdin kirjoittaa tuohon, että hankimme ulkoisen lisämuistin nimenomaan kuvien tallentamista varten.
Liisa, Kiitos vastuksestasi.
VastaaPoistaNeulekirppu,
VastaaPoistaOn hyvä tehdä näitä takaisinkelauksia välillä. Yleensä vuodenvaihteessa. :)