Muisti kortilla

Ikäkö vai mikä sen tekee, että useammin kuin kerran päivässä huomaa kävelevänsä entisiä reittejään etsimässä hukkaantunutta tavaraa? Silmälasit ja kännykkä ovat tavallisimman hukassa. Onneksi on vielä tuo lankaliittymä. Siitä voi soittaa omaan kännykkäänsä ja kulkea ääntä kohti. Toisaalta lankapuhelinkin on langatonta mallia. Välistä etsin sitä soittamalla kännykästä kotinumeroon.

Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä on taas lista menneen vuoden sanoista, jotka kuvaavat vuoden tapahtumia. Vaatii melkoista muistia, että osaa mieltää ne ilman selityksiä. Lista on pitkä. Poimin tähän vain ne, joiden merkityksen ymmärsin heti tai muistin missä yhteydessä niitä on käytetty:

blogata (?), ekoleima, energiatodistus, hiihtohalli, hydrospinning, kättelypresidentti, liikuntapappi, maidoke, maisematie, mielikuvapolitiikka, obamania, omistajaohjaus, puutarhakaupunki, pyramidihuijaus, sekstari, synnytyslaulu, tikutaku, toivotalkoot, uussuomalainen, verkkovaltuutettu, vihkiturismi, virtuaaliaita, vongata, ysäri

Muistitikun voisin lisätä itse listaan, koska se on uusi tuttavuus. Välipäivien ajanvietteenä ja yhteispuuhana pelasimme erilaisia pelejä. En muistanut enää Afrikantähden sääntöjä. Pienet pelaajat osasivat neuvoa oitis, mitä nyt pienimmäinen halusi olla pankki ja käännellä lappuja ilmaiseksi ja kulkea omia oikoteitään. Pelasimme myös Eläinpyramidia ja heitimme sikaa. Onneksi säännöt olivat tallella.

Kukahan muuten keksisi sellaisen kassin, jossa olisi lukija joka näyttäisi sen kulloisenkin sisällön? Toki jokainen vaatekappale ja esine tarvitsisi tuoteselostelappuun kiinnitetyn koodisirun. Muistan jo kauan sitten lukeneeni tai kuulleeni, että ostokset voisi hoitaa vastaavalla systeemillä. Hyllyltä kärryyn, kärrystä nauhalle, nauhalta kassiin nostelu käy hyvästä jumpasta terveselkäisille. Vajaakuntoinen ehdottaa, että nehän voisi laittaa suoraan kassiin. Jääkaappi voisi myös hälyttää, kun sieltä otetaan se viimeinen piimäpurkki. Ehkä pärjäämme ilmankin. Toistaiseksi.