11. marraskuuta 2008

Väärä kiertosuunta

Ehti se alkaa. Sade taas. Pukeuduin kuitenkin säällisesti ja hakeuduin kuusten suojaan. Sataisi vähemmän. Lumettomaan aikaan tuttuja latupohjia on hyvä kävellä. Saa kävellä mielensä mukaan. Suuntia. Koulun kohdalla kuulin kellon kilahtavan vain kerran. Välitunti oli ohi. Eivätkö ne enää soitakaan sisälle? Muistin millaisella painavalla käsikellolla meidät kutsuttiin jonoihin kansakoulussa. Oli mukavaa olla järjestäjä. Sai tehdä jotakin tähdellistä.

Jatkan päämäärätöntä kävelemistä. Päätän nousta hitaasti Satulanotkon ylös ja lähden väärään kiertosuuntaan kohti Antikkalaa. Useita vanhoja kuusia on kaadettu vuosi vuodelta levenevien latukoneiden tieltä. Tulleeko luntakaan? Luonnonsuojelualueella ne on jätetty niille sijoilleen. Ainakin kaksi isoa muurahaiskekoa on nyt ilman kuusen eteläkylkeä. Tuossa mutkassa kaaduin ensimmäisenä talvenamme täällä. Kiersimme latua väärään kiertosuuntaan. Yllytyshullu! Oli luistava keli ja kaarre oikealle oli mahdoton hallita. Siitä ei ollut tarkoituskaan pystyä kääntymään. Hartia kyllä muistaa.

Ojissa solisee vesi. Mitä lähemmäksi moottoritietä tulen, sitä enemmän ääntä. Pipon suojassa oleviin korviini liikenteen kohina kantautuu muistijälkenä yli vuoden takaiselta erämaavaellukselta, Tiilikkajoen kohinana. Keskellä kaupunkia. Silloin oli helle, olin väsynyt ja janoinen. Odotin ja odotin, milloin pääsen tielle. Nytkin kävelin ehkä liian pitkään.

Ajankulusta minulla ei ole mitään käsitystä. Arvailen, että oppitunti saattaa olla loppumassa, kun tulen uudelleen koulun kohdalle. Siis kierrän kentän, etten jää jalkoihin. Oikein oletin. Ennen kuin olen kiertänyt kentän, koulun ovista purkautuu hälisevä oppilasjoukko samaan sateeseen. Vapaaehtoisesti?

Siinä ehti ajatella lukitsemattomat, vartioimattomat koulut. Nettiuhkaukset. Kävi mielessä kokeilla kävellä koulun läpi. Tutut tilat. Ei minusta ole enää kuntojumpparyhmään, jossa kävin vuosikaudet. Olisiko kukaan edes huomannut? Toisaalta koulumaailma tuntuu jo kovin etäiseltä. Ulkovälituntijavalvojan tehtävä oli aivan ylivoimainen. Kissaa ja hiirtä. Ei saa poistua koulun alueelta. Tupakointi koulun alueella kielletty! Arvostan suuresti teitä, jotka vielä jaksatte.

2 kommenttia:

  1. Kaikki on toisin, todella toisin, ja kunhan he huomaavat . . .

    VastaaPoista
  2. Utukka, Meillä käydään nyt joka mediassa arvokeskustelua yhteisöllisyydestä, välittämisetsä, empatiasta, kuuntelemisesta, naapuriavusta, läsnäolosta. Kunpa sanat muuttuisivat teoiksi.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!