25. marraskuuta 2008

Tietoa lehmästä

Olen lehmien ystävä. (Kuvassa on kyllä käsittääkseni sonnimullikoita siristelemässä silmiään syksyisessä ilta-auringossa.) Ystäväni tietävät sen. Siksi saan usein lehmäaiheisia postikortteja. Tänään sain lehmäaiheisen kiertiksen, jota en malta olla jakamatta. Viestin ohessa kerrottiin, että tämä olisi kymmenvuotiaan pohdiskelua aiheesta "Lehmä".
"Lehmä on kotieläin. Mutta on niitä talojen ulkopuolellakin. Ne asuvat usein maalla, mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse.

Lehmällä on seitsemän sivua, yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli. Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä siihen. Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristuksena. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla.

Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi. Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta voivat sanoa muu... Alemmalla puolella on häntä, sitä käytetään kärpästen hätistämiseen, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku.

Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella, on vain tukkaa. Sitä kutusutaan lehmän tukaksi, ja se on aina samanvärinen kuin lehmäkin. Lehmän väri on kirjava.


Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristi avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan, siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut.

Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi, ja niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen.
Lehmä ei syö hyvin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa. Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en vielä ole oppinut.

Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa. Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten myös lehmän mies. Sonni ei anna maitoa, joten sentakia se ei ole nisäkäs.

Niitä jotka hakevat lehmät kun ne tulevat vanhoiksi, kutsutaan lehmänvangitsijoiksi. Ne istuvat usein auton edessä. Niin lehmät lahdataan, maito laitetaan tetroihin, ja me ostamme maidon kaupasta. Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusiokäytöksi. Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin, ja tämän vuoksi minä pidän lehmistä valtavasti."

6 kommenttia:

  1. Lehmä on ihana. Minulla oli lehmäavaimenperä, ja kun se meni rikki, hain uutta, mutta enpäs löytänyt. Ensimmäisen kännykkäni taustanäytössä oli myös lehmäkuva, tytär järjesti jostain kun tiesi mieltymykseni.

    Lapsena ristin sukulaistalon lehmän Hertta Kuusiseksi. Ihailin myös usein lehmän kauniita kosteita silmiä.

    Nyt kun joskus näkee lehmälauman pellolla, riemastuu ja tapailee kameraa.

    VastaaPoista
  2. Iines,
    Minulla on lehmämukeja mm. Rintarossejakin.

    Nykyään tuo nimien antaminen on mennyt erikoiseksi, sillä samanvuotiset vasikat on nimettävä aina tietyllä kirjaimella alkavalla nimellä. En kyllä tiedä, mikä aakkonen nyt on menossa. Pari vuotta sitten se oli V. :)

    VastaaPoista
  3. Olipa riemastuttava ja tarkkanäköinen kuvaus hyötyeläimestämme lehmästä!
    En tiedä pystyisinkö tulemaan toimeen ilman maitotuotteita, joten tärkeä eläin se minullekin on.
    En itse ole ollut/ole erityisesti lehmäfriikki, mutta sisareni sen sijaan on. Pienenä hänen unelma-ammattinsa oli: karjakko.
    Ei kyllä unelma aivan täysin toteutunut, mutta koskapa hän asuu maalaistalossa maalla, hänellä oli eräänä kesänä kaksi kesävasikkaa hetken unelmaa toteuttamassa.
    Liikkuvan työnsä vuoksi pitempi rupeama lehmienhoitajana ei vielä toteutunut, vaikka pitkä navetta onkin pihapiirissä.
    Toinen nuori lehmä sai jatkaa elämäänsä muualla hyvien lypsygeeniensä ansiosta. Toisesta saatiin pakastin täyteen. Ja tämä taisikin olla sonnipoika sittenkin.

    VastaaPoista
  4. Eeräällä isännällä oli Jumala-niminen sonni.

    VastaaPoista
  5. Mistäköhän syystä juuri tuon nimen antoi sonnilleen?

    VastaaPoista
  6. Leonoora,
    Itse en sentään ammatiksi asti karjakkoutta havitellut. Muutamana kesänä torpan tytön hommana oli lypsää kolme lehmää. Se oli aivan riittävästi. Nyt en saisi maitoa enää irtoamaan, koska käsivoimat ovat huvenneet.

    En tiedä, onko tuo kuvaus todella lapsen tekstiä. Saattaa ollakin.

    A-K.H.,
    Aika erikoinen nimivalinta. Leonoorakin näkyy ihmettelevän. Meillä oli vain mansikkeja, mielikkejä, omenoita... Enemmän mielikuvitusta käytimme porsaitten nimissä. Oli mm. Mooses.

    Tänä vuonna tuo vasikoiden nimen alkukirjain on A. Kun vuoroon tulevat vierasperäiset kirjaimet, niitä on kuulemma useampia saman vuonna käytettävissä, jotta riittää nimiä. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!