Marraskuun 23. vuonna 1963

Voimistuva tuuli vaahdottaa vettä rantaan ja veneen omistajat näkyvän suojaavan omaisuuttaan. Radiouutisten mukaan koko maassa valmistaudutaan tavanomaista ankarampaan syysmyrskyyn. Siinä ohessa mainittiin, että tänään on kulunut tasan 45 vuotta JFK:n kuolemasta. Ja nyt sarjassamme: Missä olit kun...

Muistan sen hyvin. Olin lukiossa ja kortteerasin veljeni perheessä. Uutinen oli järkyttävä teini-ikäiselle tytölle. Miksi se on jäänyt niin tarkkaan muistiini johtuu siitä, että luokanvalvojamme teetti jokaisella oppilaalla vuorollaan viikon sanomalehtikatsauksen. Minulle osui tuo viikko. Historian opettajamme oli aikaansa edellä. Tekemällä oppi enemmän kuin lukemalla.

Asia ei ole pelkästään muistini varassa, sillä äitini jäämistöstä löytyi tuolta ajalta vanhemmilleni kirjoittamiani kirjeitä. Kun lueskelin niitä, ihmettelin hetken, miksi eräässä kirjelappusessa pyysin heitä lähettämään minulle sanomalehtiä. Sitten tajusin, että kunnon katsausta varten tarvitsin tietenkin lehtileikkeitä eri sanomalehdistä. Itse asiassa en muista, tuliko veljeni perheeseen päivälehteä lainkaan.

Nuoruuden typeryyden ja arkuuden piikkiin voinen laittaa sen, että en kysellyt lehtiä naapureilta tai luokkatovereilta. Tiedän kyllä, miksi en ostanut. Rahaa ei ollut. Jälkeen päin ajatellen tuntuu melko monimutkaiselta pyytää vanhempiaan lähettämään vanhoja sanomalehtiä linja-autossa satojen kilometrien päästä. Niin vain tein. Osasyynä oli kai sekin, että tuolloin kotiin kannettu lehti, jos niitä tuli vain yksi, paljasti lukijastaan aika paljon.

Keskikoulun viimeisellä luokalla ollessani, tulokkaana uudessa koulussa, muutaman päivän koulumatkat olivat äärimmäisen kiusallisia, kun muuten niin mukavat luokkatoverit, salaa ihailemani veljekset tivasivat minulta tietoa, mikä sanomalehti meidän postilaatikkoomme kolahtaa. Yhden sortin koulukiusaamista se oli sekin.

Katselin Presidenttifoorumia aiheesta Suomen historian vaietut vuodet keskiviikkona. Presidenttimme mainitsi mm., miten vielä kolmanteen ja neljänteen polveen ihmiset tuntuvat tietävän, kummalla puolella heidän perheensä oli ollut Sisällissodan aikana. Oli asiasta puhuttu tai vaiettu. Tieto siirtyi ja siirtyy. En muuten sanonut niille pojille lehden nimeä. Se oli Kansan lehti. Enpä tiennytkään, että se on nykyään näitä nettilehtiä.

Tätä kirjoittaessani tuuli on yltynyt ja tuiskuttaa katoilta toistaiseksi vähäistä lumimäärää. Lisää on tulossa.