Pakko

”Herranjestas, ei voi olla totta!” huudahtaa Sanelma, kun saa kuulla sisarensa Milman synnyttäneen lapsen edellisyönä. Hän on ollut piikana Virtalassa jo jonkin aikaa. Jostakin se leipä on otettava. Yhdessä Milman kanssa ovat kulkeneet iltamia ja talkootansseja. ”Miten hän ei ole minulle, ainoalle sisarelleenkaan, mitään puhunut? Missähän? Milloin? Kenen kanssa?” Päässä takoo:”Tästä se äiti kyllä meitä varottivarottivarotti…Nyt vasta ymmärrän. Pelottaa mennä äidin eteen.” Sanelma oli juuri ollut lypsyllä tiedon tultua. Maitoämpäri sai jäädä niille sijoilleen. Matkaa on vajaat kymmenen kilometriä. Äkkiäkös sitä nuorilla jaloilla. On mentävä, Milman takia.

Sanelma astuu tupaan. Totta se on. Ei tästä mihinkään pääse. Kapaloissa tuhisee piskuinen vajaan vuorokauden ikäinen äidin maailmaan auttama ihmisen alku. Koko talonväki on täpinöissään. Äidin on tietenkin hommailtava arkiaskareita. Perheen nuoremmat lapset ovat ihmeissään, kun yön aikana kotiin on ilmaantunut vauva kuin tyhjästä. Haikarat tuovat niitä.

Äiti hätistää hengästyneen Sanelman heti navettahommiin suu tiukkana viivana, mutta ei malta olla sanomatta: ”Mitäs minä teille sanoin niistä teidän yötä myöten kulkemisista. Tässä sitä nyt ollaan. Mitään vaatettakaan ole.”

”Älähän nyt, tuumaa isäntä ja kiikuttaa keinutuoliaan sykkeensä tahdissa, mutta ei sano poikkipuolista sanaa. Elämä jatkuu. Konkreettisesti. Yllättävästi. Pakottamatta. Luonto tekee tehtävänsä.

Seuraavana aamuna isäntä lähtee kirkolle asioilleen. Kärrytietä kävellessään hän tottuu jo ajatukseen. Herra antoi. Joutuu kävelemään reilun kilometrin maantien vartta ennen kuin pääsee ison tien varteen odottamaan linja-autoa. Kylällä naapureiden liikkeet tiedetään yleensä tarkemmin kuin kotona.

Isäntä tuumaa kyselijöille ykskantaan, että meillepä poikkesi toissayönä mies. Siitä sen enempää. Käy kirkolla ja palatessaan poikkeaa postille naapuriin ja arvaa, mistä on puhetta piisannut. Talon vanha emäntä käy siinä siunailemaan, että ei kyllä olisi millään uskonut Milmasta. Sisarestaan kyllä. Isäntä ei antaudu moiseen keskusteluun, vaan vetää rauhallisesti ruskean paperipussin sarkapuseronsa taskusta. Siinä on kirkkokaramelleja. Talon iso lapsikatras on heti hänen ympärillään. Jokainen saa suunsa makeaksi ja asia on sillä erää loppuun käsitelty.

______

Pakinaperjantaille 98. haastesanaan Kumiharjalepakko