Perjantainen sadekeli oli turvallinen ajaa. Melkein koko matkan hirviaidat reunustavat ajoväylää. Jossakin oli korjaamatta jäänyttä viljaa. Tutut toista kierrostaan kukkivat lupiinit ja kamomillasauniot koristivat moottoritien pientareita. Saaristokatu avattaisiin päivällä.Aikataulussamme oli parin tunnin ylimääräinen vara, jonka päätimme käyttää piipahtamalla Helsingin Kirjamessuilla. Semminkin, kun kutsukin oli käynyt Kirjakahvilaan. Harvemmin pääkaupunkiseudulla autoilevia askarrutti päämäärän löytäminen. Navigaattori kun on vain omassa päässä. Hyvin ohjaavat liikeenneopasteet veivät kuitenkin väkisin messukeskuksen P-paikan neljännelle tasanteelle.
Itse tapahtuma oli raskas massiivisuudessaan ja meluisuudessaan rauhalliseen olemiseen tottuneelle pitkämatkalaiselle. Ruuhkaa ei juuri ollut. Istumapaikkoja olisi voinut olla ehkä enemmän. Kännykkäaikana tapaamisten sopiminen onnistui, tosin ei aina ensi yrittämällä, koska niin suurivolyymistä soittoääntä ei ole ehkä saatavilla, joka ylittäisi päällekkäin eri suunnista kaiutetut kirjailijahaastattelut.
Matkasta väsyneille riitti hidas kuljeskelu tuttujen kustantajien looseissa ja löytyi sieltä jotakin ostettavaakin. Leppoisinta oli wanhojen kirjojen parissa. Tärkeintä oli malttaa olla ostamatta, koska lukemattomia kirjoja on kotona jo valmiiksi. Aikani kuluksi bongailin TV:sta ja radiosta tuttuja. Kirjanimikkeiden silmäily aiheuttaa pienemmässäkin mittakaavassa huimausta ja huonoa oloa.
Tuntui helpottavalta astua ulos hallista raikkaiseen tuuleen siniseen iltaan. Heti kohta kaksivuotias jo soittikin ja kysyi: "Milloin te tulette?" Mieluusti siirryimme päivälliselle varsinaiseen kyläpaikkaan, jossa opin vielä samana iltana askartelemaan hamahelmillä. Pitkä päivä yllättävine sattumuksineen väsytti niin aikuisia kuin lapsia. Takka lämmitti ja raukaisi. Onneksi oli viikonloppu edessä. Ja se yksi lahjatunti. Eiliseksi luvattu myrskykin oli ennustettaan vaisumpi.
Liisa, olisinpa tiennyt sinun olevan messuilla. Kenties olemme kulkeneet toistemme ohitse, tai istuneet kuuntelemassa lähituoleilla esiintyjiä?
VastaaPoistaTosin kohtaamispaikkana se on levottomimpia mitä tiedän.
Leonoora,
VastaaPoistaEn voi kieltää siellä kulkiessani ja istuesssani ajatelleeni, että saattaisin vaikka törmätä blogiystäviin. :)
Messuilla pyörin minäkin, mutta eri päivänä. Myrskytuulessä läpi keskuspuiston: aika jänski kokemus.
VastaaPoistaMukava kuulla sinun kirjakokemuksestasi!
Perjantaina ja sunnuntaina siellä.
VastaaPoistaSuomalaiselta, messuilla käyneeltä ystävältä kuulin mielipiteen, että liian täyteen tungettua ja sillä tavalla väsyttävää oli siellä käydä.
VastaaPoistaKutuharju,
VastaaPoistaSe muuten oli pyörimistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Aina välillä piti tarkistaa kartalta, missä oikein oli. :)
AKH,
Minulle riitti se perjantai-iltapäivä enkä ollut vahingossakaan tunnistettava, koska jätin Exelit autoon.
Utukka,
Oli siellä ehkä yksi leveähkö kulkuväylä, mutta muuten kaikki messut ovat aina ahtaantuntuisia. Katto hallissa on kyllä korkealla, mutta muuten kyllä mieluummin kävelisin ulkoilmassa. Kirjoja löytää helpommillakin tavoilla.