Pitkästä aikaa tuli tehdyksi raparperihyvää. On siinä liikaa kaikkea eikä Kiekun orsikanalan munien runsas omega 3-pitoisuus ole kummoinenkaan puolustus. Pienen laskutoimituksen jälkeen tein neljän munan annoksen. Sekin riittää aivan hyvin kokonaiseen uunipellilliseen.Sitäsuntätä valmistetaan taas tavallisesta sokerikakkutaikinasta paistetusta kääretortun pohjasta tai miksi ei myös sokerikakusta. Kakku pilkotaan sentti-kertaa-sentti-kuutioiksi, jotka laitetaan lasiseen kulhoon ja lisätään kuivia tuoreita sesonkimarjoja joukkoon ja sekoitetaan varovasti nostellen (ellei malta asetella kauniisti jo alkuaan). Tarjotaan kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai sopivaksi sulaneen jäätelön kera täytekakun korvikkeena. Koristelu ei siis ole kovin haastava. Entinen kollega tarjosi kyseistä herkkua työpaikalla. Siellä se sai nimen komposti. Tuon sitäsuntätän keksin ihan itse. Se saattaa tarkoittaa vallan muuta. Pyttipannua esimerkiksi.
Selkävaivan kanssa menen vuoristorataa. Jonakin päivänä se antaa kävellä mäkiäkin. Viimeisen vuorokauden olen ollut kuin rautapanssarissa. Yö meni osaksi kävellen ja venytellen. Näin pimeimmän hetken kello yksi, kolmelta vaihdoin sänkyä peitto kainalossa, silittelin kylmägeeliä minne yletin, otin särkylääkettä ja yritin avata lukkoja. Sain onneksi hetkeksi nukahtaa.
Selkähelppojen hetkien suuret suunnitelmat lähtemisistä ja kirjoittamisista (lukemisistakin) murenevat sellaisina öinä. Silti minulla on jo nimi omalle "kirjalle". Alkuakin. Kannattaisi ehkä laatia jonkinlainen runko, sisällysluettelo. Aineistoa on liikaa, materiaali rönsyilee kuin mansikka. Tämä on sellainen savolainen projekti: aloittamista vaille valmis. Saattaa siksi jäädäkin, jos alkaa stressiä pukkaamaan. Jokin kytö uloskirjoittamiseen ikään kuin olisi. Tai sitten luen itseäni väärin. Kuva on eilisaamuiselta uintireissulta kello viisi. Mykistävää kesäkauneutta hiljaisuudessa. Mieheni nukkuu niin sikeästi, ettei tietäisi näistä salavaelluksistani mitään, ellen ottaisi kuvia ja jättäisi märkää uimapukua näkyviin.
Tosi harmillista tuo selkävaiva.
VastaaPoistaTiedän omasta kokemuksestani, miten inhottava seuralainen se voi kivuliaimmillaan olla.
Kaikki konstitko sen kanssa olet jo kokeillut? Niksauttaja-kansanparantajatkin?
Leonoora,
VastaaPoistaKyllä olen kokeillut huuhaatkin, tosin varoen. On pohjallisia, erikorkuisia tukiliivejä jne. Sitä on vain yhtä selkää koko ihminen silloin, kun hermokipu on ärhäkimmillään.
Konservatiivinen hoito on nyt in, koska leikkauksissa tapahtuu niin paljon epäonnistumisia. Ja iän karttuessa astuu (tai on jo astunut) priorisointi kuvioon. Ja sitten... en uskalla edes ajatella.
Olen vielä erikoissairaanhoidon seurannassa, mutta yleensä sieltä heitetään terveyskeskukseen ne, joille eivät osaa /uskalla tehdä mitään.
Voimia selän kanssa!
VastaaPoistaKirjoittamisessa tarvitaan sekä kipinä että sitko. Uskon sinulta löytyvän kumpaakin. :)
(Saan huomenna naapurin tuomaa raparperipiirakkaa. Minun tehtävä on leipoa pullaa ja viinimarjapiirakkaa - kuopus ja naapurin poika ovat laatineet illanistujaisten menun...)
Haavetar,
VastaaPoistaNiitä tarvitaan. Tänään jo kävin taas hiukan kävelemässä.
Kirjoittamisen kanssa on niin ja näin tai päinvastoin. Aika näyttää niin kuin kaiken muunkin.
Raparperiherkut ovat hyviä. Pitää vain muistaa kohtuus. Ja maito neutraloimaan oksaalihappoa (vai mitä se olikaan).
Hyvä viikonloppua!