Ampu tulee! Tuota sanontaa sai mieheni eilen selvittää viisi- ja seitsenvuotiaille lapsenlapsille. Kaupungissahan sitä edeltää sireenin varoittava ääni. Maalla ennen tuon huudon piti riittää. Tuttu tuo huuto onkin. Keski-Suomen pientilan peltotilkut olivat paitsi viettäviä, myös kivisiä. Perkeleet ja saatanat tulivat jo pienenä tutuiksi, kun kuunteli hevosen perässä askeltavaa auraajaa tai päivämiehiä muissa peltotöissä. Isä se ei ollut. Hän kävi vieraalla töissä. Ja kuuntelivathan ne pienet korvat ja sanat taltioituivat ikimuistiin. Tuli tässä mieleeni, kun kuulin miten viisivuotias vunukka oli viikolla juuri kysynyt vanhemmiltaan, miksi kirosanat ja tupakka on keksitty, kun niitä ei saa käyttää. Sanopa se!
Hevonenkin sai tuta ohjaksista kulloisenkin vt. isännän väsymisen. Jatkuvasti joutui kiertämään kiviä milloin auralla, milloin viikatteella, milloin milläkin työkoneella. Väsyi niin perusteellisesti, että päätettiin raivata kivet pois. Kylänmiehillä oli laitteet siihen hommaan. Traktorilla meille sentään pääsi ja sen mukana tuli porakone. Ja meteli. Ostikohan isä dynamiitin, en muista. Puuha oli vaarallista, mutta kiehtovaa. Siellä ne pelloilta hiissatut isot kivet ja pirstotut lohkareet ovat välillä paketoitujen, nykyään vuokrattujen peltojen laidoilla. Ehkä muutama ampu tarvittiin myös navetan perustuksia kaivettaessa. Ainakin kaivoa tehdessä jouduttiin ampumaan ja vielä liki tupaa.
Sitä luuli, että nyt ne kivet loppuivat ja se kiroaminen. Mutta maahan muni niitä. Aika isojakin järkäleitä nousi vähitellen pintaan, vaikka ei kai vedenjakaja mitään maannousema-aluetta olekaan. Useammin kuin kerran olen kävellyt verkalleen itsekseen etenevän traktorin perässä ja noukkinut kiviä sen lavalle veljeni kanssa. Kopsista vaan. Hyvällä säällä se oli ihan mukavaa puuhaa. Ei me kiroiltu ollenkaan. Paikkansa ne käsin nostettavat nupulat löysivät kärrytien kuopista. Varsinkin suon kohdalla kiviä upposi raiteisiin niin paljon kun niitä sinne vei. Kivettiin pellot ja kivettiin tie. Kivien kierrätystä se oli. Ei pyörittämistä. Meidän kylällä.
_______
Kivistä tietä tää elämä. =)
VastaaPoistaSamaa on ihmetellä täälläkin, eli niitä joka keväisiä maan munimia.
VastaaPoistaAikamoisen ropinan ne näissä nykykoneissakin pitävät.
Tänä kesänä näin yhdessä puutarhamyymälässä kivikasan ja siinä hintalapun.
Arvaa huimasiko kun mietin millaisia omaisuuksia ollaan vuosien mittaan kipattu pois?
Tarinasi toi mukavia mielikuvia ja tuttuja muistoja mieleen.
Hallatar,
VastaaPoistaKivikkoista on ja välillä ohdakkeista...
MK,
Kiitos. Nykykoneilla se kivien kopse on varmaankin vielä äänekkäämpää. Kalliiksi tulevat kivet, muodossa tai toisessa. Olivat sitten tavallisia tai jaloja. :)