Pikakelauskevät?

Mieleni sopukoissa ja alitajunnassani on kovalevy ilmeisesti täyttymässä. Viikot ovat vain hipaisseet ohi mennessään. Kevään herkkyys on hetkessä kääntynyt täydeksi kesäksi. Milloin se on ehtinyt tapahtua? Olen kyllä joskus kävellessäni (nyt se on ollut vähäistä) kulkenut pitkiäkin taipaleita ja yhtäkkiä yllättynyt löytäessäni itseni jo kilometrejä kauempana tai lähempänä päämäärääni. Ei siis ole kyse aivan uudesta asiasta. Ajatukset ovat olleet entisissä. Ei tässä hetkessä.

Mökki-ikävää se on. On se reilusti tunnustettava. Muutaman kymmenen kilometrin matka pohjoisemmaksi ja korkeammalle venytti aikaa - elimme ikään kuin kaksi kevättä. Kun tuomet olivat karistuneet täällä, siellä ne vasta nuppuilivat. Sama tapahtui kaikkien kasvien ja puiden kohdalla. Matkamaisemat kävivät vuosien saatossa rakkaiksi, kuin omiksi. Eri suuntiin lähtemiset, joita olemme tehneet muutaman, eivät sykähdytä samalla tavalla. Vieraita näkymiä. Kaipaan niitä töyhtöhyyppiä tietyllä pellolla, joutsenia omalla reviirillään. Kissankäpälää, joka nousi saunannurkalla huolellisesti ruohonleikkurilta vartioituna, lipstikkaa omalla paikallaan. Kauneus on katsojan silmässä. Nyt vain muistoissa. Siirtymiset olivat osa rituaalia. Irrottautumista.

Niityt muuallakin vihannoivat kyllä, keltaista väriä riittää. Ja vitivalkeaa. Pihlaja kukkii, kohta kai juhannusruusukin. Ei se sitten kai olekaan ilmastonmuutoksesta johtuvaa kesän aikaistumista ja räjähtämistä silmille. Tämä on nyt vain meille uudenlainen kevät. Tottuukohan tähän? Minä olen niin maalainen kuin maalainen voi olla. Katselen kumpuilevia peltoaukeita ja metsiköitä, karjalaitumia mielelläni. Suota suorastaan rakastan. Vettä ei tarvitse olla paljon. Kunhan malliksi.

Osoitteet ovat muuten maaseudulla omituisia numerolappusia talojen tai latojen nurkissa. Pakollisia pelastustoimia ajatellen. En muista enkä vaivaudu tarkistamaan, kenen virkamiehen kädenjälki se oli? Talonnimistä luovuttiin ja niistä tuli pelkkiä numerosarjoja. (Niitähän me ihmisetkin nykyään olemme. Oma sotunumeromme itse kukin.) Minusta olisi parempi, jos vanhat paikannimet olisivat säilyneet osoitteissa, siis muuallakin kuin kartoissa. Silloin ehkä näin iäkkäämpänikin pysyisi paremmin kartalla. Ilman navigaattoria peräti.