9. toukokuuta 2008

Vihertää vaikka vihloo



ei, en voi pysähtyä
sillä se tikari kaivertaa
sitä tuntuvammin
rampautunutta selkääni
ja sieluani

sanovat sisukkaaksi
tsemppaavat sanoilla
hyvillä neuvoilla
sattuvilla ja satuttavillakin

eivät he voi tietää
ei, eivät kaikki edes sietää
katsoa tai kuulla
mitä oikeasti kuuluu
tukiliivin vääntyilevien luiden alla
vieläkin sykähtelevälle
ikuisen lapsen sydämelleni

onneksi ovat nämä seinät
tuolinselät ja
hellankarmit lähellä
kun vihlaisu viettää liiaksi vasemmalle

hengitänhän minä
ja näen taas uuden kevään

____

Runotorstain 89. haaste.

4 kommenttia:

  1. Kivutonta (?) ja kivuliasta uuden kasvamista.

    VastaaPoista
  2. itsekin mietin, mahtaako maalauksen henkilöllä olla selkäkipuja. asento oli sellainen...

    t. ruoho

    VastaaPoista
  3. Helanes,

    Kivun kautta syntyy uutta.

    Ruoho,
    Joko äärimmäisen väsynyt tai kipeä selkä...
    Kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista
  4. Siis raskaana sittenkin, mutta kenelle? Metsänvartijallekko?

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!