4. huhtikuuta 2008

Spread The Love Award

Blogiystävärakkaat jaksavat yllättää. Haavetar ja Utuinen tällä kertaa hämmensivät ojentamalla kuvan tunnustuksen. Tämä virtuaaliseitittyminen on mielenkiintoista ja kivalla tavalla koukuttavaa. Olen täällä ihmetellyt, miten tuntemattomien tutuiksi tulleiden tekstit vievät mukanaan merelle ja merien taakse.

Jokaisen kirjoitetun tekstin ja kuvan takana on elävä aito ihminen. Löydän samuutta, sielunsisaruutta, vertaistukea, ymmärtämystä, empatiaa, teetä ja sympatiaa unohtamatta. Sanojen sinfoniaa, sanaleikkejä, kirjavinkkejä, syviä tunteita, rohkeutta elää, arkea ja juhlaa, kipeyttä, herkkää huumoria, hymyjä ja pieniä ja isompiakin iloja. Kädentaitoja, kukkaterapiaa.

Google Readerissäni on kymmeniä blogeja. Itse en osaa asettaa niitä muuhun kuin aakkosjärjestykseen ja kansioihin. Reader seuraa lukemisiani tarkasti. Se näyttää trendit prosentteina. Ja suosittelee sitten trendien mukaan uutta luettavaa. Katselen kauniita kuvia, ihailen kädentaitoja, suunnittelen ryhtyväni johonkin vastaavaan askareeseen ihan kohta, sitten kun...

Tiedänhän minä, että elämä on tässä ja nyt. Mutta. Sillonku- sitku- ja mutku-elämäkin on elämää. Tällä kai puolustelen muisteluitani. Pitäisi katsoa eteenpäin. Move on. Tänään viimeksi kiputohtorin kanssa nauroimme, kyllä nauroimme, ainakin melkein, kun hän kysyi, onko minulla kissaa. Ei ole kissaa, mutta monella bloggaajalla näkyy olevan. Ajatteli kissaa minulle kaveriksi, hoitajaksi. Allergioiden vuoksi emme koskaan hankkineet akvaariokaloja ja vesiliskoja isompia lemmikkejä. Akvaarionkin antoi mummi. Niin, se itketti ja nauratti, kun nykyään tämä maailmamme on niin täynnä positiivisuutta, uskoa elämänhallintaan. Ei elämä mene niin. Elämä antaa mitä antaa ja meidän osamme on osuutemme kantaa. Päivän matka kerrallaan.

Annan hyvän kiertää takaisin kiitoksin Utuiselle ja Haavettarelle. Obeesia, Sivuaskel ja Hallatar saavat myös saman tunnustuksen toisia blogiystäviä unohtamatta.

14 kommenttia:

  1. Uutena kissanomistajana voin kertoa, että kyllä elämään tulee paljon uusia puolia. Vessalaatikko ja sen hoitoon liittyvät toimet ovat ne hankalimmat. Mutta elävänä olentona kissa tarjoaa yllin kyllin seuraa, silmänruokaa ja huolenpidon kohdetta asuinkumppanilleen. Siihen kiintyy ajan myötä todella, joten suosittelen! Muuten,eivätkös uudet näkemykset allergiahoidosta ole paljon sallivampia kotieläimille?

    VastaaPoista
  2. Elämää ymmärtävä ja kaunis kirjoitus.
    tuntui lämpöiseltä lukea.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Liisa!

    Minä taasen toivoisin, että katsoisit myös taaksepäin, muisteluitasi on ilo lukea. Meillä on kolme aikaa, mennyt, nykyisyys ja tuleva. Hyvä juuri niin. Olet monipuolinen ja hyvä kirjoittaja, läheiseksi tullut.

    (Olemme nyt kaupungissa, kun lupauduimme laps-yövahdeiksi. Olipas kikattavainen alkuyö! Meren ääreen sitten jollain kävelyllä...)

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Arru,
    Tiedän, että sinulla on kissa. :)

    Olen seurannut uutta allergiahoito-ohjetta. Siis ei yritetä välttää, vaan siedättää. Kuten itselläni valoa. Jostakin näin ja kuulin vauvoilla käytettävistä allergiahuovista. Niihin on kudottu kotieläinten karvoja mm. Eivät olleet toistaiseksi lyöneet itseään läpi.

    VastaaPoista
  5. Leenam,
    Kiitos kommentista. Hyvää viikonloppua myös sinulle.

    Nyt sain tilatuksi Photoblogisi Readeriin. Told by Photos kieltäytyi melko säännöllisesti vierailuistani. :)

    VastaaPoista
  6. Sut on kutsuttu meemiin. Käy blogissani. :)

    VastaaPoista
  7. Haavetar,
    Kiitos kannustuksestasi!

    Joskus "laulan": "Mä olen nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään..." :)
    Ainakaan jaettavaksi asti. Mutta arkisin arki ehkä onkin yhteisintä meille ihmisille.

    Jatkan minä muistelemista. Vaikka helpoimpina hetkinä unelmoinkin vielä Kilimanjarosta ja Kiovasta.

    Iloista viikonloppua kaupungissa!

    VastaaPoista
  8. Leena,
    Tulen käymään. :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos!

    Kirjoitit kauniisti blogiseitistämme.

    Kunpa tällainen seitti olisi ollut olemassa silloin, kun sitä eniten kaipasin eli elämäni hektisessä vaiheessa 30 - 40-vuotiaana. Olisin tarvinnut kipeästi vertaistukea.

    Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;-)

    VastaaPoista
  10. Obeesia,
    Olet ansainnut tunnustuksen!

    Olen samaa mieltä kanssasi vertaistukiverkkoasiassa, mutta ehkä silloin ei olisi ollut aikaa tähän.

    VastaaPoista
  11. Allyalias,
    Jaahas, kaksi kärpästä sitten yhdellä iskulla! :)

    VastaaPoista
  12. Oi kiitos. =)
    Mie olinkin jo tämän aiemminkin saanut
    mutta nöyränä ja kiitollisin mielin
    otan vastaan siunkin lahjasi. =)

    *niijaa*

    Lisään siun nimesi tuonne
    missä miulla on tuo kunniamaininta:

    http://hallatar.blogspot.com/2008/03/spread-love-award.html

    Kiitos vielä kovasti! =)

    VastaaPoista
  13. Hallatar,
    Näitä tuppaa tulemaan kaksin kappalein... :)

    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!