Säistä ja tuulista

Tuo kuva on ollut jonkun aikaa näytön taustakuvana. Tänään vaihdoin sen kesäisen erämaajärven kuvaan. En viitsi katsella samaa näkymää ikkunasta ja näytöltä. Eli täällä sataa lunta.

Ikkunasta katsellen eilinen sää houkutti minut ulos. Aamulla aurinko nousi vain kätkeytyäkseen heti pilviverhon taakse. Siellä se pysyi koko päivän. Pakkasmittari näytti neljää miinusastetta. Lenkki jäi lyhyeksi, sillä pohjoistuuli moninkertaisti kylmyyden.

Muutenkin oli outo reissu. Sata metriä käveltyäni alkoi kuulua piipaata, joka lähestyi ja lähestyi. Sitten lakkasi. Miten minä osunkin aina outoihin tilanteisiin. Rantakadun viimeisen omakotitalon piipusta tuprusi mustaa savua suoraan silmiini. Tulipaloko? Ei. Jatkoin vielä jonkin verran matkaa ja osuin paikalle, johon piipaat oli kutsuttu. Paikalla oli poliisiauto, paloauto ja ilmeisesti palamaan syttynyt (oletus) henkilöauto. Tilanne oli ohitse. Piipaa-autot poistuivat ja henkilöauton kuljettaja jäi puhumaan kännykkäänsä.

Retkelläni oli tavoite. Iso KIRPPIS-kyltti on ilmaantunut kadun varteen. Vanhana vanhantavaran ystävänä kirppikset kiinnostavat. Paikalla oli hiljaista, mutta ovi oli auki. Ensimmäisen kerran. Ajattelin pistäytyä tutustumassa. Ulko-oven takaa aukeni portaikko ylös ja alas. Alakerran oven takaa kuului ääniä, mutta ovessa olevan lapun mukaan siellä kokoontuu joku MC-kerho. Moottoripyöräkerhoista minulla ei ole mitään käsitystä. Tuli vain heti mieleen kuulut jengitaistelut, josta syystä minulle tuli epämiellyttävä olo. En uskaltanutkaan avata ovea, vaan käännyin nopsaan kannoillani ja poistuin hiljaa koko alueelta. Tarvitsen näköjään turvamiehen retkilleni.

Iltapäivällä sää muuttui vielä ikävämmäksi. Alkoi sataa jäätävää tihkua. Aamun lehdistä ja uutisista saikin lukea lukuisista onnettomuuksista. Olin hyvilläni, että mieheni pääsi turvallisesti kotiin työreissultaan. Auto oli kyllä yltä päältä ohuen jääkerroksen peitossa. "Glaseerattu." Kuten pihakiveyskin tänä aamuna. Sisäpäiväksi meni.