Pyykkinaru ulottui tuvan nurkalta ladon nurkalle. Pyykkipäivinä se oli aina täynnä. Keväthankien aikaan jo. Talvella pyykit ripustettiin kylmillään olevalle vintille kuivumaan. Muistan miten ne muuttuivat pakkasilla kuin pelliksi. Kuivuivat kyllä osittain ja aikanaan olivat valmiit kaulattaviksi pirtin pöydällä. Kesätuuli taas kuivatti pyykit liiankin äkkiä. Äidin tapa silittää oli rivakkaa touhua. Rautoja oli kaksi. Toinen oli kuumenemassa kuumalla hellalevyllä sen aikaa kun toisella liinavaatteet sileytyivät. Kaikki pestyt vaatteet silitettiin. Alusvaatteita myöten.Luin aamulla Utuisen nenäliinapyykkäyksestä. Mieheni yritti eilen kauluulaudalla suoristaa rutikuivaksi kuivahtaneen lakanan hulpiolaskoksia. Siitä nämä muistot pulpahtivat pintaan.
Toisella kymmenellä ollessani pyykinpesu oli jo loma-aikoina uskottu minun vastuulleni. Karjakeittiössä oli kaksi isoa saavia, muuripata, pyykkilauta ja -mela. Oli myös sellainen kuminen puuvarteen kiinnitetty pyykkikone (sillä pumpattiin tai imettiin auki myös vetämättömiä viemäreitä), jolla paineltiin pesuaineessa lilluvaa pyykkiä ylösalas. Likaisemmat piti hangata pyykkilaudalla. Valkoisia paidankauluksia muistan harjanneenikin. Valkoiset liinavaatteet keitettiin muuripadassa. Pölypunkit saivat kyytiä. (Tämän päivän uutisten mukaan ne ovat miltei kuolleet sukupuuttoon. Meiltä voisi tulla etsimään. :)
Huuhteluissa ei tingitty. Muistaakseni neljä tai viisi huuhtelukertaa vaadittiin ennen kuin viimeisetkin saippuajäämät olivat poissa. Tartuin kiinni lakanan päähän, pyöritin sitä aikansa väljässä vedessä ja lopulta jokaisen huuhtelun jälkeen kiersin sen kuivaksi. Kerran lakanapyykki tuntui tavallista isommalta ja päätin laskea lakanoiden määrän. Niitä oli kuusitoista. Onneksi pussilakanoita ei ollut vielä keksitty. Tyyny- ja pyyheliinat ja ne nenäliinat ja kirjavat siihen vielä lisäksi. Kyllä se työstä kävi. Niinä päivinä hiki virtasi ja ruoka maistui. En muista marisseeni. Normaalia maalaisarkea.
:) Kiitos muistelusta!
VastaaPoistaHaavetar,
VastaaPoistaKaikenlaista pulppuilee nyt, kun äiti on siellä sairaalassa eikä tänään puhunut puhelimessa sanaakaan minulle. Kun ei voi olla paikalla eikä tiedä, tunsiko edes.
Eilen kai kävelin liian kauas ja tuli ns. takapakkipäivä. Keskittyminen näppäilyyn auttaa jonkin verran.
Raskas on tilanteesi. *ajatuksissani ja sydämessäni sinua rutistan*
VastaaPoistaKun mielessä painaa jokin ikävä, on fyysisten rajojen kuunteleminen vaikeaa. Hyvä, että kirjoittaminen auttaa. Kirjoitat eloisasti ja mielenkiintoisesti, päästät lukijasi syventymään ja kokemaan.
Voimia!
Puhtaat valkeat lakanat.
VastaaPoistaOlen ollut pyykillä kanssasi, mutta et tainnut huuhtoa avannossa. Keitele oli KYLMÄ!
VastaaPoistaTiedoksesi: You have been awarded, come see me!
AKH,
VastaaPoistaKyllä lakanat todella tulivat keittämällä puhtaiksi ja aurinko ja hanget kirkastivat ne vitivalkoisiksi. Jokamiehen lakankangashan ei uutena ollut valkoista.
Utuinen,
VastaaPoistaMeillä oli sellainen käsipumppu, jolla kylmä vesi pumpattiin navetan vintillä olevaan vesisäiliöön, josta se sitten puuputkia (!) myöten omalla paineellaan meni tuvalle asti.
Thank you so much for the award! I am embarrassed.
Blogissani terveisiä. :)
VastaaPoista