Kävin aamulla jäällä "hiihtelemässä" mieheni kanssa ensimmäisen kerran kahteen tai kolmeen vuoteen. Hiihtäminen ei ole luonnistanut selkäongelman takia. Viime talvena taas kelit eivät antaneet mahdollisuutta edes kokeilla. Nyt jään päällä on lunta jokunen sentti. Moottorikelkan ja -pyörien jälkiä siellä täällä. Muutama pilkkijä ja hevosen jätökset luistelu-uralla. Kolme muuta hiihtäjää. (Olemme aina niin aikaisin liikkeellä.) Latu-ura oli vedetty lähisaarten lomaan, entiseen paikkaan. Kai sinne uskaltaa silloin mennä, vaikka minä pelkään ritisevää, liukasta ja epätasaista jäätä. Rantaan on laskeuduttava melko jyrkkää rinnettä. Jo siinä oli tulla stoppi. Piti kävellä sivuttain ja siksakkia. Mutta mennä tahdoin.Sain illalla luetuksi loppuun Paolo Coelhon Zahirin. Minua kosketti (mm.) se kohtaus , jossa kirjailija uskaltautui kokeilemaan suihkulähteen jääpeitteen kantavuutta. "Nyt ei parane kuitenkaan ajatella mahdollisia seurauksia, olen jo ottanut ensimmäisen askeleen, joten minun on mentävä loppuun saakka." (s.260) "Jäähän ilmestyy railo - siitä huolimatta tiedän onnistuvani, sillä olen kevyt, höyhenenkevyt, voisin vaikka kävellä pilvissä enkä putoaisi maahan. " (s.261-262)
Askelia tai tasatyöntöjä, kuinka vain, pelkokertoimen kanssa pyristelin eteenpäin. Jäällä olin kuin arolla koko sielullani ja kireällä kropallani, ilman menneisyyttä, ilman tulevaisuutta. Jääkenttä vastasi kuin aro. Tuulella, tänä aamuna ei liian navakalla. Posket kuitenkin punehtuivat ja aurinko puski pilviverhon raosta esiin juuri sillä hetkellä, kun saavutimme rantaviivan. Vieläkin tunnen, miten poskeni hohkavat eikä selkä tavanomaista enempää valita. Kannattaa yhä yrittää.
:) Hienoa Liisa! Mahtavaa, että pääsit pitemmän tauon jälkeen ja että sujui noin hyvin.
VastaaPoistaHiihtäminen on kivaa! Ei ihme, että halusit koetella voimiasi. Onnea uuteen yritykseen, kyllä se sujuu, kun pää on auki.
VastaaPoistaTulin varta vasten kehumaan kuvaa, joka on aivan ihana, käyttääkseni vähän kliseistä ilmaisua. Mutta kun se on. Pilvimuodostelma on jännittävä, ja kirkas valo siinä maan ja raivaan raossa. Se on siinä!
Neulekirpulle täytyy olla vihainen noista hevonkakoista.
VastaaPoistaHaavetar,
VastaaPoistaHiihtäminen olisi parasta lihasjumppaa, jos sitä pystyisi tekemään. Heräsin nyt aamuyöstä hiukan omituisin oloin. Mutta kannatti se silti.
Iines,
Kiitos! :) Minustakin tuo saarikuva on kiva. Oli mukava päästä katsomaan lähisaaria eri suunnasta vaihteeksi.
AKH,
Kyllä siinä Neulekirppu tuli mieleeni. Ja se, että olisipa ollut muovipussi mukana. Eikös niistä hevonkikkareista kukkaihmiset melkein riitele?
Noilla jäillä olen lapsena usein hiihdellyt. Siksi(kin) kuvasi ja kirjoituksesi "ottaa syvämmestä" mutta sillä parhaalla, nostalgisella tavalla. Täysin tuntein.
VastaaPoistaOlen iloinen, että siellä on lunta, jäätä – ja ennen kaikkea se ilahduttaa, että olet saattanut korkata ladut.
Paju,
VastaaPoistaMaisemat ovat upeat. Yhtä kauniit kuin kesäisin, eri tavalla vain. En yhtään ihmettele, että kaipaat näitä näkymiä.
En muuten pääsisi minnekään umpihangessa. Nyt pitää olla viimeisen päälle sliipatut "raiteet".
Hienoa!
VastaaPoistaOnnittelut!
ymmärtänet...
UPEITA KUVIA! Mistä saat kaikkee hienoo teknologiaa?
VastaaPoistaTanssityttö,
VastaaPoistaYmmärrän...
Utuinen,
Kiitos!
Ei minulla ole kuin Canon Ixus- kamera. Ja nuo kuvat pyörii netissä ilmaiseksi toimivilla slideshow-ohjelmilla. Kunhan aikaani kulutan. :)
Postauksesi on innostava! Erittäin hieno suoritus. Jos Paalo Coelho antoi sinulle intoa, kehuja hänellekin :) Terkut kävelylenkiltä. OIkein kiva lumisade täällä Hesassa aamupäivän piristyksenä. (Sunnuntai)
VastaaPoistaRita,
VastaaPoistaKyllä sitä voi suorituksena pitää. :) Tämänaamuinen 18 asteen pakkanen on lauhtunut kymmeneen asteeseen ja samalla on alkanut pyry. Kyllä tänne vielä lunta mahtuu. Ja siellä Hesassahan sitä ei ole koko talvena oikein ollutkaan.
Hyvää sunnuntaita!