12. helmikuuta 2008

Pala sinistä taivasta

Eilisen hernerokkasumun jälkeen auringonkehrä näyttäytyi vihdoin nyt iltapäivällä. Tuo kuva on kyllä viimekesäinen. Pitkän tauon jälkeen puiden latvuksissa seilaavien pilvien takaa tänään puikkiva aurinko näytti ensin aivan kuulta. Paksujen pilvien läpi sitä sieti katsoa paljain silmin. Pinnisteltyään aikansa, tuulenvireiden avustamana, se pääsi läpi. Uskomatonta! Nyt varmaankin sitten ensi yönä vihdoin pakastaa. On kuin uusi aamu!

Olen testannut rajojani liikakävelemällä uudet liukuesteet kengänpohjissa. Yöt ovatkin sitten tehneet tiukkaa. Toisaalta olen nukkunut syvemmin sen mitä olen nukkunut. Äkkinäinen liikahappi antanee unta. Totuin jo pehmeäpintaisiin uustalvisiin kävelyteihin. Niinpä tänä aamuna (viime yönä oli jo jäätävää) oli käännyttävä kesken kävelyn takaisin. Tai ei kesken. Ei minulla oikeastaan ole tavoitteita. Kävelen kävelläkseni minne nenä näyttää ja aina sen verran kuin jaksan. Kamerankin olen jättänyt suosiolla kotiin. Minulla on kyllin tasaharmaita kuvia. Ei enää niitä. Valoa kehiin.

Nyt on viimeistään myönnettävä, että pelargoniat eivät selvinneet tästä talvettomasta talvesta. Uutta multaa ei niihin tarvita. Mustanmerenruusun kävyt sen sijaan olivat jo alkaneet pyrkiä kohti valoa pimeässä talvipiilossaan. Varovasti irrottelin ne rutikuivasta mullasta ja siirsin uuteen ja nostin valoon. Piikkikruunusta katkaisin latvan, jotta se haaroisi. Ensimmäisen kerran huomasin, miten sen varsi alkoi itkeä maitomaista nestettä. Saa nähdä, miten sen kanssa käy. Ehkä ei ollut oikea aika leikata sitä.

*****

JK. Hyvää ystävänpäivää! Laitan tämän "musiikki-online-e-kortin" ajoissa postiin. :)

8 kommenttia:

  1. Kiitos koskettavasta kortista!

    Upea tuo postauksesi kuva!

    Uskoisin piikkikruunusi kestävän latvomisen. Hienoa, että onnistuit ruusun talvehdittamisessa.

    Antoisia kävelyjä!

    VastaaPoista
  2. Sinulle on haaste blogissani.

    Klikkasin kuvan ruudun täydeksi. Mikä maailma siinä aukenikaan!

    Yhtä aikaa toivon sekää talvea että kesää :)

    VastaaPoista
  3. Minun pelargonioissani pihisee, ihme kyllä, vielä henki. Viherrystä on vähän. Joko ne pitäisi leikata?
    Ihanaa, kun valo lisääntyy ja kevät tulee.

    VastaaPoista
  4. No on sulla, meinaan tota eläintarhaaas.

    VastaaPoista
  5. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  6. Haavetar,
    Ei ole vielä ainakaan kuukahtanut kukkanen ikkunalla. Ja sai eielen vierelleen lilan santin. Se ystävänpäivä!
    Mutta kävelemisestä eikä muustakaan tullut eilen mitään. Takapakkia, (siis)takatalvea siinä asiassa.

    Paju,
    Katsastin kyllä haasteesi. Katsotaan nyt, löytyykö mitään. Kunhan jaksan istua ja plarata. :)

    Maijamuru,
    Onnittelut onnistumisestasi. En uskalla käydä neuvomaan. Kai niitä jotenkin leikataan ja sitten otetaan pistokkaita. (Tarkista tieto.;))

    AKH,
    Ja kaikki nuo ovat aivan harmittomia ystäviä! Kuvassa niitä muuten näyttää olevan enemmän kuin luulin.

    Mariar,
    Kiitos samoin! Myöhässä tosin. :)

    VastaaPoista
  7. No halla vei tänä talvena minunkin suuren rahapuuni. Kyllä harmitti.
    Joko ikkuna jäi liian kauaksi aikaa auki, tai sitten sille tuli annettua huolimattomasti liikaa vettä, mutta kaikki elonmerkit katosivat.
    No ikään kuin ennakoin sitä jo syksyllä laittaessani pieniä uusia alkuja ruukkuun, ne näyttävät olevan vielä hengissä.
    Mitähän Feng Suin mukaan tuo rahapuun kuolema taas tiesikään!?

    Hienon videon olet liittänyt sivullesi. Kaunista ja harmoonista. Kiitos.

    VastaaPoista
  8. Leonoora,
    Äidiltä sain aikoinaan isoksi kasvaneen rahapuun, mutta se ei tykännyt keskuslämmityskuivuudesta tai jostakin muusta minun hoidossani. Siis sille kävi huonosti. Toki olin tehnyt saman kuin sinäkin. Eli ottanut pieniä alkuja ja sama ´puu´jatkaa elämäänsä...

    Ehkä niiden on uudistuttava aika ajoin?

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!