Tänään tulleessa kokeeksi pätkätilaamassani Kauneus&terveys-lehdessä on artikkeli Asuuko teilläkin nettileski? (toim. Susanna Chazalmartin). Muuten lehden numero on täynnä tammikuuhun toistuvasti liittyviä aiheita käsitteleviä artikkeleita, kuten syömisen hallintaa, tehojumppaa etc. Siis kauneutta ja terveyttä. Jälkimmäistä kaipaan, mutta turhaan sitä lehdistä hakee.Koska itsekin istun liian paljon koneella, tuo otsikko puhutteli eniten. Olin jo aiemmin selannut Olivia-lehden ensimmäistä numeroa, jossa kirjoitettiin siitä, miten esim. Facebook koukuttaa ihmiset niin vahvasti, että on pitänyt perustaa jo vakavaksi muodostuneesta addiktiosta irtautumista tukevia ryhmiä. (ks. kuva) Kyllä sitä samaa tekee tämä bloggaaminenkin. Ihan olen tuntenut itseni huonoksi bloggaajaksi viime aikoina, kun en ole jaksanut tänne rivejä näppäillä.
(Edit 9.1. On muitakin syitä hyvästellä Facebook. Tämän tarinan löysin Marian kautta.)
Toinen kiinnostava juttu oli Jenni Vartiaisesta, joka ei jaksa ohuita ihmissuhteita. En minäkään jaksa. Jaksaako kukaan? Työelämässä odotetaan kaikkien tulevan toimeen kaikkien kanssa. Saattaahan niitä olla ihmisiä, joilla pokka pitää tilanteessa kuin tilanteessa. Luultavasti kuitenkin aika harvassa. Minä vastentahtoisesti työstä vapautettu en aina jaksa suurta joukkoa ihmisiä ympärilläni lainkaan. Yksi kerrallaan ja aidosti on sopiva annos. Kipu kypsyttää, mutta harvemmin sanan myönteisessä merkityksessä. Kruunu ei kirkastu, kun kipujanalla liikutaan seiskan ja kympin välillä.
Kun on tultava itsensä kanssa toimeen, sattui sitten miten viiltävästi tahansa, sitä toisaalta haluaa olla yksin niinä hetkinä. Toivoo, "ettet näe minua nyt, jotta vuokseni et järkyty" (lainaus ulkomuistista tutusta laulusta, jonka kuulin viimeksi TV:ssa Vesa-Matti Loirin vahvasti tulkitsemana esityksenä, joka löytyy muuten äänitteeltä Ivalo). Toisaalta on sitten se kaikille ihmisille tuttu ikävä ihmisen luo. Nytkin. Onneksi on ketä ikävöidä ja rakastaa.
Kumpikohan meillä on se nettileski? Molemmat? :)
-----
Puolustuspuheenvuoro: Minua on suorastaan kehotettu jatkamaan valokuvaamista ja kirjoittamista. Tähän minun on pakko keskittyä ja kipu hetkiksi saattaa väistyä. Ainakin sen verran, etten tee pahoja kirjoitusvirheitä. Aiheet ovat sitten oma lukunsa.
Liisa,
VastaaPoistaminä näin taas viime yönä unta, että menin vökisin vaan työpaikalleni, keräämään muka tavaroitani. Aina sieltä jotakin löytyy - näitä tavaroita olen kerännyt unissani siitä lähtien kun jouduin tk-eläkkeelle. Olen suorastaan kiitollinen siitä, että tavarat eivät unissani näy loppuvan, vaan saan aina tilaisuuden kurkistaa töihin...
Mitä tulee netinkäyttöön, niin meillä olisi kyllä nettileski, jos minulla olisi kumppani, luulen. :) Ei ole parempaa ajanvietettä saada ajatuksia pois sairaudesta tai huonosta olosta. Tämä on taivaan lahja ihmiselle, joka haluaa ilmaista itseään ja olla vuorovaiuktuksessa toisten kanssa.
Iines,
VastaaPoistaYmmärrän mitä parhaiten. Itse näin työunta viime yönä. Ja pari päivää sitten sama juttu. Milloin on tavarat hukassa, milloin olen myöhässä, milloin en löydä ryhmää tai opetustilaa. Mutta yritys on edelleen vimmainen, suorastaan. Vaikka päivisin koen olevani "normaali".
Minulla on hankaluutena tämä paikoillaan oleminen. Ei saisi, mutta hoitotiimin mukaan pitäisi keskittyä johonkin asiaan, mikä nyt on tämän koneen ja kuvien kanssa temppuilu. Tänäänkin olen putsaillut niitä vanhoja skannattuja dioja.
Mukavaa, kun jaksat täällä aina piipahtaa. :)
Tuttuja tuntoja.
VastaaPoistaMinusta netti ei kuitenkaan sido kuten orjamainen tv-sarjojen seuraaminen tms. "perinteisempi". Toisen voi jättää huomioimatta niin monella tapaa... Ehkä ylityöt ja uralle omistautuminen on se ns. kunniakkain tapa. Valintoja nekin.
Bloggaamisen iloa - sopivasti! :)
Kirjoitin pitkän kommentin jokin aika sitten, mutta hävisi näköjään taivaan tuuliin, ehkä parempi niin, olikin paremminkin email asiaa.
VastaaPoistaTuosta Ubuntusta sen verran, että se on Linuks järjestelmä, joka on pantu Ubuntu nimiseen pakettiin ja helpoksi itse ladattavaan muotoon.
http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi
Hyvää vointia sinulle!
Haavetar,
VastaaPoistaValintoja nämä ovat ja itse ne on tehtävä. Nykyisessä elämäntilanteessani yhteydenpito verkossa on se isoin ikkuna maailmaan.
Itse asiassa vastustin pitkään tätä uutta teknologiaa, mutta kun sille antoi pikkusormen, se imaisi vahvasti mukaansa.
Kohtuus kaikessa. Tässäkin. :)
LeenaM,
Olen havainnut saman ilmiön. Kommentti saattaa hetkessä kadota, vaikka sen on valmiiksi näppäillyt.
Nämä ohjelmistot kehittyvät niin nopeasti, että hitaampi ei pysy mukana. Kiitos linkistä. Katson.
Tänään on helpomman päivän vuoro, uskoisin.
Yksi ällöimmistä itsesääli-iskelmistä tuo sun renkutussiteeraus.
VastaaPoistaEi millään pahalla.
Ryhdy kohtuubloggaajaksi.
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2006/12/miten-tulla-kohtuubloggaajaksi.html
Blogisisko
Blogisisko,
VastaaPoistaSiihen pyrin. :)